Olen kärsinyt
kilpirauhasen vajaatoiminnasta nyt about sen seitsemän vuotta. Sain sen jälkeenpäin ajatellen luultavasti sen hetkisen elämäntilanteen yhteenlasketun ylettömän stressimäärän takia. Oli vähän too much
kaikkea rankkaa vuoden kahden sisään ja söin huonosti eli en juuri mitään kunnollista, leipää pupelsin lounaaksi ja jogurtin välipalaksi. Ei vaan ollut voimia keskittyä itseensä ja oma ihmisarvo ja itsetunto oli nollissa. Kaikki energia meni muiden ja enimmäkseen ikävien asioiden hoitamiseen ja niistä
selviytymiseen.
Sitten jossain kohti tajusin, että mitä ihmettä - en enää taivukaan joogassa loppuvenytyksiin, en saanut heitettyä
jalkoja pään yli, koska pömppö otti vastaan! Se oli aika järkyttävä huomio. Ja kuten aina elämässä käy - sitä tottuu asioihin. Myös pömppövatsoihin. En vain päässyt siitä näillä eväillä. Ei mulla ollut aikaa miettiä painoa, ei ollut ollut mitään ongelmaa painon kanssa koskaan ennen ja näytin hyvältä. No, jossain kohti sain thyroxinin hoidon ja rupesi pää taas toimimaan eli aivosumu katosi pikkuhiljaa ja jopa kuvittelin pääseväni takaisin omiin mittoihini. Heh, kiloja onkin tullut tasasen tappavaan tahtiin -kuten sanonta kuuluu- melkeen 20 ylimääräistä! Ja se on muuten paljon se, pienessä ihmisessä!
Tämä kilppariongelma ei ole mikään kiva juttu muutenkaan - lääkeannostusta ei aina saada ihan kohdalleen ja B12 vitamiini- ja rauta-arvoja pitää tarkkailla. Paino ei ole silti laskenut mihinkään. Masennuslääkeitäkin mulle koitettiin jossain kohti myydä, mutten niitä suostu syömään suin surminkaan. Tähän asti olen onnistunut olemaan ilman ja meinaan onnistua jatkossakin - täytyy vain pitää spirittiä korkealla ja pysyä positiivisena. Ei saa vaipua. Voitte uskoa, että olen rampannut muutamien terveyskeskuslääkärien juttusilla. Yksi antoi mulle lääkkeeksi
lihavuuden hoitoon tarkoitetttuja pillereitä. Että napsit noita päivittäin: ne syö siitä ruoasta sen rasvan ja sitä kautta laihtuu. Aha? No, entäs j
os en syö rasvasia ruokia? En syö mitään tiriseviä pihvejä enkä ranskalaisia, enkä munkkeja kuin harvoin. Metsästääkö tuo pilleri sitä pientä rasvaa mikä leivän päältä liukenee vatsaan? Ihan naurettavaa. Ja sen jälkeen olisi pitänyt alkaa
piikittämään itseään jollain lääkkeellä, jota käytetään myös diabeteksen hoidossa. Juu kiitos ei. En koskaan hakenut niitä. Mielummin popsin vaikka ituja kuin pillereitä!
Sitten joskus 4v. sitten kävin
ravitsemusterapeutin juttusilla. Kerroin, että syön huonosti, ja myönnän sen. Tiedän, että olen laiminlyönyt itseäni ja ravintoani - syyttä ja syystä. Annoin päiväkirjani - sen ruoka - josta näkyi päivittäinen
onneton ruokailuni. Eli kaloreita (niitähän siinä laskettiin eikä ruoan ravitsemusarvoa) oli varmaan alle 1000 joka päivä - eli elin siis ns. säästöliekillä. Tosin täytyy sanoa, etten ole kyllä ikinä tykännyt kaloreita laskea enkä ole aloittanut sitä vieläkään. Minusta on ihan eri asia syödä vaikka donitsi tai riisikeksejä jos kummassakin olisi sama määrä kaloreita - niiden ravintoarvot ovat kuitenkin aivan erilaiset!
No, mitä teki ravitsemusterapeutti? Määräsi minut syömään pari viikkoa
pussiruokaa, aamusta iltaan. Että syöt nyt sen - olikohan se nyt 700 kcl/pv - ja katsotaan sitten tilanne. Että siis mitä? Eihän minun ongelma ollut liika syönti. Päinvastoin! En aloittanut tuota kuuria. Olisin luultavasti joutunut ketoosiin ja tiputukseen. Myöhemmin hän
myönsi, ettei tiedä kilpirauhasesta juuri mitään. Nice.
Tässä vastikään kävin taas
epätoivosena lääkärillä. En kestä tätä enää. Paino vain nousee. Absurdia. Ihan sama syönkö vai en, liikunko reippaasti vai en. Kerroin, että vedin viime keväänä parin kuukauden
buustin eli kävin joka viikko ainakin kaksi kertaa sauvakävelemässä, semmoisen 30-45 min. Joo, voi kuulostaa vähältä, mutta laitapa itse 20kg rinkka selkään ja sitten reippaasti hölkkäämään kun sitä hengästyy jo ihan vähästä - ja voin sanoa, ettei se ole kivaa! Ei ole myöskään kiva se mitä asiasta tietämättömät ihmiset auliisti neuvovat: että nyt vain syöt vähemmän (?) ja liikut enemmän, kyllä se siitä lähtee! Kun se kilpirauhasen vajaatoiminnassa
EI vaan mene niin. Valitan. Tuon sauvakävelyjakson aikana tuli hiki ja olin reipas. Lähtikö kiloja? No ei. Tuli 2 kg lisää!
Eli voitte ehkä uskoa, että olo alkaa olla epätoivoinen. Niin ja se lääkäri? Hän oli vielä erikoistunut kilpirauhasen vajaatoimintaan. Mielestäni se tässä tapauksessa - anteeksi nyt vain - tarkoitti sitä, että koska hän tietää siitä "kaiken" (ainakin noin niinkuin omasta mielestään) niin potilasta ei juuri tarvinnut kuunnella, hänellä oli ohjeet valmiina. Se oli, että nyt ulos ja lähdet pyöräilemään! Selvä - ajattelin mielessäni: voisihan sitä tehdä jotain viiden kilsan lenkkejä ja sama takaisin, siihen menee jo tunti, onhan se jo reipasta ja hiki tulee... Ei. Lääkäri ehdotti lisäksi, että alkaisin käymään maauimalassa, se olisi tehokasta. Ahaa, ok. Sanoin, että muuten hyvä mutta sinne pitää mennä kahdella bussilla, on vähän hankalan matkan päässä. Hän tarkoitti, että menettte (lapsi mukaan) tietenkin pyörällä! Ja sitten uit siellä kunnon matkat, syötte eväät ja sitten pyöräilettte takaisin. Teet sen 1-2 x viikossa niin kyllä se siitä. Tämä oli siis hänen neuvonsa? Heh, sinne on reilu 15 km, sama takaisin ja vielä uintia välissä. Huh, näytinkö mä joltain himofillaristilta? Juu kiitos ei. Millä energialla tuo oli tarkoitus jaksaa? Siitä ei ollut puhetta.
Niinpä lähdin jälleen kerran pettyneenä lääkärin vastaanotolta.
Ikävä sanoa: yhtä tyhjän kanssa. Olin jo jonkin aikaa odotellut kirjastosta Haylie Pomroyn
kirjaa: Nopea aineenvaihdunta. Kun sen sain käsiini, ahmin sen muutamassa illassa. Olihan se sikäli mielenkiintoinen toki, että alussa esimerkiksi kerrotaan eri elinten toiminnasta, mitä ne tarvitsevat ja mihin ja miten mikäkin elimistössä vaikuttaa. Eihän siinä varmaan mitään uutta auringon alla ollut, olipahan kkuitenkin mielenkiintoisesti kirjoitettu ja halusin ehdottomasti kokeilla tätä.
Niinpä ajattelin
sitouttaa itseni tuohon kuukauden verran, tai aina viikon kerrallaan. Kirja on kyllä seikkaperäisesti kirjoitettu, mutta kuitenkin ensin käsitin, että joka viikolle on eri ohjelma ja mietin miten se tuottaa käytännössä vaikeuksia: kuitenkin periaatteessa pyöritellään samantyyppistä ohjelmaa tiettyinä päivinä. Eli idea on se, että parina päivänä syödään enempi hiilareita, toisena proteiinia ja viimeisessä vaiheessa hyviä rasvoja kuten avocadoa ja kookosta. Tuli tästä kaikesta mieleeni kyllä jo ajat sitten lukemani Daymond Harveyn ja Marilynin kirjoittama kirja: Elämäsi kuntoon. Siinä idea perustuu
aika pitkälti siihen, ettei syödä proteiinia ja hiilareita sekaisin, vaan aina kasviksia niiden kanssa ja pidetään huolta elimistön eliminaatiosykleistä; milloin elimistö tekee mitäkin - ja sille todellakin annetaan myös
rauha toimia eikä tuputeta jotain pientä purtavaa kokoajan.
Eli näillä eväillä eteenpäin!
Aloitin reilu viikko sitten. Oman lisänsä toi se, että vaikka kirjassa puhutaan, että
myös vegaani voi helposti käydä tämän läpi, niin ohjeissa ei paljoakaan ollut vegaaneille sopivaa ruokaa - joka ohjeessa on jotain nautaa kalkkunaa ja ties mitä mitä en suin surminkaan lautaselleni saatikka suuhuni laita. Eli piti keksiä vähän o
mat viritelmät, muttei tuo nyt vaikeaa loppujen lopuksi ollut: kasvikunnan tuotteista saa helposti proteiinia. Piti vain vähän soveltaa.
Ensimmäisenä päivänä oli aivan ihana kokeilla uutta salaattia: en olisi tätä itse älynnytkään kokeilla! Tähän
omenapinaatti-salaattiin tuli:
- pari rkl punasipulia (älä laita liikaa, raakana ei hyvä)
- vihreä omena paloina ja kuorittuna
- porkkana paloina
- sitruunan mehua
- reilun desin verran keitettyjä kikherneitä
- reilu dl kuutioitua kuorittua kurkkua
- babypinaattia
Entäs kastike? Se piti tehdä mangoista. Ah, mangot maksoivat melkein 5€/kilo enkä oikein koskaan ole oppinut niitä käyttämään. Ratkaisin asian ostamalla purkin vauvanruokamangoa! Hih. aivan! Eli
mangokastikeeseen sekoitin:
- 1/2 prk vauvansosemangoa
- 1 rkl balsamicoetikkaa
- 1 tl sitruunamehua
Sitten vaan sekoitellen ja suuhun. Oli muuten hyvää!
Ihanan raikasta! Ja niin paljon parempi välipala kuin joku onneton pari leipäviipaletta, joissa ehkä nippanappa vähän keiju, ja jos hyvin kävi ehkä kurkkuakin. Tästä tuli kyllä
ihan ehdoton suosikki!
Ensimmäisen viikon aikana söin aika kellontarkkaan, kolmen tunnin välein. Suunnittelin etukäteen (mitä en ikinä tee) ruokailut ja sen, että kaapista löytyy sitä mitä pitääkin eikä mitä sattuu (niinkuin yleensä). Toisen viikon alussa uskalsin vasta mennä vaaálle. 2 kg oli lähtenyt! Jee. Tätä jatketaan!
Kiitos ja laitathan kommentin jos tykkäsit tästä ja haluat jakaa jonkin ajatuksen aiheesta.
