Vappu-keppi-heppa

Toivon ihanaa ilontäyteistä vappua kaikille!

Laitanpa tähän yhden taannoin tehdyn pienen ompelu-viritys työni tyyliin Hand Made by Helen - joka toivottavasti tuottaa vielä(kin) iloa!

Sain pari vuotta sitten kummityttöni syntymäpäiviä edeltävänä iltana toiveen, että hän haluaisi keppihepan. Miten ihmeessä sellaisin osaisin tehdä? Mistä ihmeestä taion kaikki tarvikkeet näin lyhyellä varoitusajalla? No, etsin netistä jostain muistaakseni jonkun sorttisen keppihepan pään ohjeet korvineen ja niitä sitten sovelsin (oman pääni mukaan, heheh ). Löysin kaappien kätköistä palan hyvää pimennysverhokangasta, jonka ajattelin tähän projektiin tuhota.  Sopivaa kangasta löytyi myös korviksi ja turvaksi. Paria eriväristä lankaa kierrettiin ja näperrettiin yhdessä lapsen kanssa hevoselle tukaksi. Pitihän nyt hepalla olla hulmuava harja! Iihahaa!

Löysin vielä mun aivan ihanan vyön, jota en tosin ollut enää käyttänyt pitkiin aikoihin, vaan säästänyt muista syistä (koska se nyt oli vaan niin ihana) ja noh, nyt se sai muuttaa muotoaan, koska siinähän oli jo valmiiksi suitset - ah miten ihanat bling bling suitset olikin! - eli siitä tuli ohjat ja suitset tälle hepalle.  (Tehtiin muuten vielä tälle hauska runo ja hassu nimi keppihepalle, mutten viitsi niitä tässä julkaista).

 Kuvassa poseeraa kuitenkin lapseni hepan takana, ei kummityttöni.

PS. Myöhemmin kuulin, etten ollutkaan osannut tehdä tuota ns oikein - eli me tietenkin käytiin metsästä etsimässä hyvää, tukevaa oksatonta keppiä hevosella, mutta se oli väärin. Siihen vaihdettiin kuulemma myöhemmin jostain kaupasta ostettu suora harjanvarreksi tarkoitettu keppi. Sellainen sen kuuluu olla! (?)

Tämän kuvan myötä aivan Huurrrjan hauskaa ja Ihahaa vappua kaikille! Pitäkää toisistanne huolta!

EDIT:

Sattuikin silmiin vielä tämä kuva, jossa heppa modifioituna, heh, joten lisäänpä vielä sen tähän: 

Hernettä Intialaisittain?

Tässä pari viikonloppua sitten toi lapseni ensimmäistä kertaa tyttöystävänsä ns näytille, heh, eli siis kylään ja mietiskelin mitähän kaapista löytyisi ja mitähän hyvää sitä loihtisi. Tietysti jotain vähän Vegaanista. Tai kokonaan :)

Jäin selailemaan Härkäpapua sarvista - kirjaa. Tässä lisää tietoa kirjasta Sain kirjan muuten yhdeltä Maaritilta erään facebook ryhmän kautta ja olen hänelle siitä kiitollinen! (sydän)

No, nyt sitten päätinkin kokeilla jotain intialaistyyppistä. Kirjassa on paljon hyviä reseptejä - voin lämpimästi suositella, vaikkakin kuvia on vähänlaisesti, joten se on vaan visioitava päässä ja maisteltava suussaan miltäköhän resepti valmiina maistuisi. Ja nämä ainakin maistui. Nams!

Olipas kiva taas laittaa ruokaa, kun molemmat lapset oli saman pöydän ääressä - ja vanhempi vielä tyttöystävänsä kera.

Ei muuta kun aineksia kasaan ja ruoanlaittoon! Ajattelin kokeilla HERNECURRYA.

Ainekset  ja ohje on tässä:

• 5 perunaa, 2 porkkanaa, 100g parsa tai valkokaalia  
• Pilko perunat pieniksi kuutioiksi, porkkanat tikuiksi ja parsakaali paloiksi.
• 2 rkl öljyä, 1 tl jeera, 1 tl korianteria, 1 tl kurkumaa tai currya, 0,5 tl kanelia
• Paista kattilassa öljyssä jeeraa (voi olla myös siemeninä), korianteria, kurkumaa ja kanelia. Hetken päästä lisää sekaan perunat ja porkkanat, paistele niitä muutama minuutti kannen alla. 
• n 1,5 dl vettä
• Lisää vettä pohjalle ja anna juuresten kypsyä viitisen minuuttia. Vettä voi toki lisätä tarpeen mukaan. Lisää parsakaali (ks yllä) ja keitä, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
• n. 1,5 dl keitettyjä herneitä (voi hemputti, mä unohdin nämä!), 0,5tl inkiväärijauhetta, 1 tl yrttisuolaa
• Lopuksi lisää aiemmin keitetyt herneet ja loput mausteet. Avot! Valmis!

Näin herkullisen näköistä tuli hernecurrysta - heh, vähän noloa, johan se herne on siellä nimessäkin ;)

No, ajattelin tehdä samalla vaivalla, toisella hellalla (en kädellä) vähän toisenlaistakin, että tulee erilaista makuelämystä.

Päätin tehdä myös DALIA HERNEROUHEESTA  (taas se herne kummittelee...) Dal on maittava kastike ja tässä se on tehty tosiaan hernerouheesta, ei linssistä, kuten yleisesti tehdään.

Ainekset  ja ohje Hernerouhe Daliin oli tämmöiset:

• 2 dl hernerouhetta
• 8 dl vettä
• liota hernerouhetta vedessä 25 minuuttia
• 1 isohko sipuli
• 2 valkosipulin kynttä (mä aina tuplaan, kun tykkään valkosipulista)
• 1 porkkana
• 2 perunaa
• pala (n 100g) keräkaalia
• Liota ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuori peruna ja porkkana ja paloittele molemmat pieniksi kuutioiksi. Leikkaa kaali ohuiksi suikaleisi.

• Mausteseos:
• 0,5 tl jauhettua kardemummaa
• 0,5 tl jauhettua kanelia
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• 1 tl jauhettua jeeraa (=juustokumina)
• 1 tl jauhettua korianteria
• 1/8 tl muskottia
• 0,25 tl jauhettua mustapippuria
• 1 tl kurkumaa
• 0,5 tl - 1 tl jauhettua chiliä
• 2 laakerinlehteä
• Mittaa mausteseoksen aineet pieneen astiaan. 

• 4 rk öljyä
• 1 tl mustia sinapinsiemeniä (mulla oli keltasia - ?)
• Mittaa öljy ja sinapinsiemenet paistokasariin ja kuumenna, kunnes sinapinsiemenet pomppivat. Lisää sipulit ja valkosipulin kynnet ja paista kullankeltaisiksi, ruskistamatta.
• Lisää mausteseos (ks yllä), sekoita hyvin ja kypsennä noin minuutin verran.  Lisää sitten vihannekset ja hernerouhe liotusvesineen. Voit myös lisätä sekaan ne laakerinlehdet makua antamaan. Kiehauta, laske lämpöä ja keitä hiljalleen kannen alla noin 40 minuuttia.
• Lisää keittämisen aikana tarvittaessa vettä. Maista ja mausta suolalla makusi mukaan. Hienonna pinnalle tuoretta korianteria (jos sattuu olemaan, mulla ei nyt sattunut)

Vinkki: hernerouhe tuppaa helposti palamaan pohjaan, eli ole varovainen sen kanssa. Miedolla lämmöllä ja välillä sekoittelua.

Kuulostaa isotöiseltä, mutta loppujen lopuksi ruokahan pitää aina tehdä ajan kanssa. 

Ja ihan ehdotttomasti: Rakkaudella!

Näin hyvältä näytti tuo Dal hernerouheesta. Namia.

Tietysti lisukkeeksi myös basmati.riisiä - tällä kertaa en siihen laittanut kurkumaa, kun keltaista väriä oli jo muissa ruoissa ihan riittävästi. Hyvää oli, tätä satsia tehdään toisenkin kerran!

Loma, kärpäset ja "köyhän lapsen" kesä?

Kesä kohta lähestyy ja sen mukana monessa perheessä mietitään mitähän sitä tekisi kesällä - lähdetäänkö mökille/mummolaan/Intian kiertolomalle/Espanjaan/automatkalle Eurooppaa/jotain muuta... Vaihtoehtoja riittää. Jos on 2 aikuista ja kummatkin töissä. Ja rahaa.

Entäs jos ei ole? Luin blogikirjoituksen johon pääset tästä ja siinä on pohdittu aihetta mitä köyhä lapsi tekee kesällä. Siitä innostuin kirjoittamaan samaisesta aiheesta, jota olen paljon miettinytkin. Ensinnäkin nyppii sanonta "köyhä lapsi" - anteeksi nyt vaan, ei se varmaan ole ollut kirjoittajan tarkoitus, vaan yleinen muoto puhua asiasta, mutta se, ettei perheellä ole varoja hienoihin lomiin ei tee lapsesta köyhää. Perheestä kylläkin. Vaikka käytännössä köyhän perheen lapsi on köyhä lapsi - kuulostaa tosi julmalta. Ja juu, on varmasti hiusten halkomista: käsitän käsitteellä, jos joku on "köyhä" niin silloin on mieleltään köyhä, vailla mielikuvitusta tai suuria ajatuksia ylipäätään, veltto, haluton.

Onhan sitä tietysti vaikka puistoja. Niissä on ilmaista toimintaa. Ja vielä jokunen vuosi sitten oli ilmainen lounas lapsille. Se oli monelle perheelle ihan älyttömän tärkeä juttu. Yksi huoli vähemmän, lapsi pääsi leikkimään puistoon ja sai jotain lämmintä syötävää. Sitten kaupunki poistin senkin. Suuresta vastustelusta huolimatta. Näin ainakin Espoossa. No, voihan siellä puistossa muuten olla.

Mietin tuota funktiota laittaa lapsi kesäsiirtolaan. Ideana varmasti ihan hyvä. Ainakin, jos haluaa tuupata lapset jonnekin jaloista pyörimästä kesällä ja vinkumasta "mulla ei ole mitään tekemistä" - marinaansa, kun jos ei vaan kertakaikkiaan voi tehdä kaikkea tai edes puoliakaan siitä mitä haluaisi!

Tiedän mistä puhun. Muistan oman lapsuuteni, jossa meidät lapset meiltä mitään kysymättä aina siirretttiin kesäisin kesäsiirtolaan. Siellähän sitten olit, halusit eli et. Onhan siellä tietenkin väkisinkin tutustuttava uusiin lapsiin, ruokaa sai säännöllisesti ja oli uintia ja muuta puuhaa. Ainut mitä hyvin kuitenkin muistan oli illat. Ne oli kaikista jännitttävimpiä, koska aina kun valot oli sammutettu ja nukkumaan menon aika, joku keksi alkaa kertoa kummitusjuttuja! Niitä sitte kuunneltiin peiton kulma pään päällä, käsi toisen korvan päällä, heh.

Mutta siis takaisin tähän päivään.

Kuva Kaisaniemen Kasvitieteellisestä puutarhasta. tästä pääset tutustumaan siihen.

Tuossa toisessa kirjoituksessa lähinnä tarkoitettiin köyhällä lapselle perheitä, joissa on jotain mielenterveydellisiä tms ongelmia eikä kukaan muutenkaan jaksa mitään. No, en nyt ota kantaa siihen, koska oletettavasti siinä tapauksessa on jokin sosiaalitoimisto jo jollain lailla mukana kuvioissa ja sitä kautta luulisi ainakin jotain apua heltiävän.

On myös perheitä, joilla ei ole sitä tukiverkostoa eikä kaupungin apua. Jotkut on vaan pudonnut siitä kelkasta tai ei jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan ja pärjäävät omillaan, joten kuten. Toki aina lapsi voi mennä ulos, potkia kiviä, lähteä fillaroimaan korttelia ympäri, lueskella pihakeinussa, katsella pilvien kulkua taivaalla ja haaveilla (se on tärkeetä!), tehdä ristisanatehtäviä, lukea akkareita ja jännäreitä. Ei se välttämättä niin mene, että ulkomaan lomailu on se se ainut hyvä juttu! Eikä lomailu saa olla suorittamista. Lähinnä peräänkuuluttaisin enemmänkin sitä, ettei lapsi jää yksin, eikä varsinkaan (koko päiväksi) haahuilemaan, vaan on yhteistäkin, kivaa tekemistä. Ja se vaan tahtoo aina vähän maksaa. Se on tosi tärkeää, että saa vain olla. Monesti sitä kuitenkin siinä köyhässä perheessä varjostaa se seikka, ettei ole muuta mahdollisuutta, kuin vain olla.

Niiden, joilla on sitä rahaa, on helppo kritisoida, että miten niin ei muka voi tehdä mitään: kirjastot on auki koko kesän, rannalle pääsee ilmaiseksi ja on museoita ja bussilipun hinnalla voit käydä vaikka missä! Takapuoli ylös sohvalta ja menoksi! Hopi Hopi! Kentät on auki ja voi pelata pesistä. Voi toki, mutta sekin maksaa. Olisikin ihan valtavan hienoa, jos joku järkkäisi pesispäiviä lapsille - innostusta varmasti olisi, ja vielä jos se ei maksaisi mitään (no räpylät pitäisi tietenkin olla silloin omasta takaa, ja pallot, ja maila...) - ja kenttä, joka ei ole varattu.

Museoihin on sisäänpääsymaksu. Kirjastoon ei. Rannalle ei. Eikä puistoon. Rannalle pitää mielellään laittaa vähän evästä - ei niitä samoja mitä syötäisiin kotona muutenkin - vaan eri eväät. Kotona syötäisiin lämmin ruoka. Ainakin toivottavasti! Ja kaikki eivät viihdy kuuman auringon alla. Varsinkaan, jos ei lapsella ole kavereita, kun ne on siellä ulkomailla... ja jos joudut katsomaan rannalla muiden kisailua tulee vain entistä yksinäisempi olo.

No entäs sitten kalastus? Siihenkin tarvitaan vehkeet. Ja joku, joka lähtee mukaan. Bussilippu vaikkapa Espoosta Helsinkiin on tosi kallis - jos lapsen kanssa lähdet se on jo noin 15€ meno-paluu. Ei silloin enää käydä jäätelökioskilla ostamassa 3€ palloja/nuppi. Vaikka kuinka tekisi mieli.

Pieniä juttuja. Joskus kuitenkin tosi suuria. Ajatuksena kaunis laittaa lapset kesäsiirtolaan kesäksi, mutta mä kyllä mietin kävisikö siinä sitten niin, että se syventäisi entistä enemmän sitä kuilua rikkaiden ja köyhien välillä? Ja mitä ne vanhemmat tekee sillä aikaa? Jos on ongelmainen masentunut tai alkoholisoitunut vanhempi, ei lapsen poissaolo varmaan auttaisi siihen  - käsittääkseni silloin ei olisi enää mitään syytä pysyä ns. skarppina. Vai mitä olette mieltä? Voisin kuvitella, että tuommoisessa tilanteessa se lapsi/lapset olisi se tekijä, jonka takia jaksaa. Tai mitäs mitä tuosta tiedän.

Mä jotenkin näkisin ratkaisuna mielummin lasten ja vanhempien yhteisen loman, jonkun tuetun yhteisen loman, vaikka vain muutaman päivän mittaisen, mutta sellaisen johon voisi yhdessä lähteä - saada niitä yhteisiä kokemuksia ja ehkä se tekisi hyvää sille vanhemmallekin hetki saada hengähtää päivittäisestä taakasta ja miettimisestä mitä ihmettä lapsille syöttää ja mitä ihmeen tekemistä keksii seuraavalle päivälle, jos rahat on ihan aikuisten oikeesti vähissä? Onhan jotain kirkon tai vastaavan lomia olemassa. Eri asia sitten kuka niihin hakee tai loppujen lopuksi pääsee.

Toivon kaikille ihanaa tulevaa kesää kuitenkin. Tasapuolisesti.

Pullovettä ja pakokaasua?

Tänään taitaa olla MAAN PÄIVÄ. Sen innoittamana tuli pohdittua muutamia asioita; vedestä, maasta, ilmasta - elämästä.

Esimerkiksi vesi. Ei ole mitään syytä juoda kuollutta vettä jonkun kansallisen yhtiön pullottamana. Me ollaan onnellisia ja saadaan olla kiitollisia, että meillä on puhdasta juomavettä. Riittävästi. Siihen ei silti kannata tuudittautua ja tuhlata sitä holtittomasti. Kaikki vesi maailmassa on jo. Sitä ei tule enää mistään ihmehanasta lisää.

Hyvä muistutus taas kiittää jokaisesta vesilasillisesta, siunata se ennen juomistaan ja nauttia raikkaasta vedestä.

Mä olen aina ihaillut näitä Japanilaisen Masaro Emoton tutkimuksia. Pitää vielä joku päivä itse tehdä joku testi tästä aiheesta. Tässä kuitenkin uskomattomia kuvia veden muodosta, jäätyneistä vesikiteistä puhtaista ja saastuneista vesistä ja musiikin ja kauniiden sanojen tai rukouksen merkityksestä veteen. Uskomatonta, eikö?

Olenkohan mä yksin ajatusteni kanssa?

Mä jotenkin näen ristiriidan siinä, että itse koitan säästää vettä tai en ainakaan tuhlaa sitä eli lorottele satoja litroja viemäriin jättämällä hanat täysille vaikka suihkussa. Enkä mä huuhtele astioita, jotka menee koneeseen. Miksi huuhtelisin? Jos jotain jää syömättä, ne voi kaapia nätisti biojätteisiin. Tai että pihalle pitäisi lapsille laittaa joku kiva vesiallas - mitä ne ei välttämättä edes juurikaan käytä ja vaikka käyttäisivätkin - se allas imee tuhansia litroja vettä kitaansa. Tai jos olen paitaa pitänyt kotona pari tuntia päällä, en heti ryntää laittamaan sitä koneeseen tunniksi pyörimään. Tai jos olen juonut vettä, voin toki samasta lasista juoda samana päivänä uudesaankin; kyllä se kone täyttyy muutenkin.

Pieniä juttuja, suuria vaikutuksia.

Aloin eilen vaan näitä taas miettimään, kun tuntuu hölmöltä itse miettiä vedenkäyttöä ja sitten toisaalla sitä menee ihan hällä väliä - periaatteela. Kävin illalla kaupassa niin ison parkkipaikan ympärillä oli kaverit isot letkut käsissään  - vesi siis - ja siinä ne posotti menemään niiden kanssa. Vettä meni varmasti tuhansia litroja asvalttiin - ja miksi? Jotta saatiin jotain hiekkakasoja (?) siirreltyä veden voimalla? Aika älytöntä!

Toinen asia mikä mättää on autojen tyhjäkäynti. Oli talvi tai kesä. Se on vain niin mukavaa istuskella siinä autossa vaikka juttelemassa jonkun kanssa ja samalla huomaamattaan (lue: välinpitämättömyyttään) jää auto käyntiin. Helposti kymmeneksi minuutiksi.

Vaikka nyt pysäkillä. Ei se siellä sisällä tunnu ne pakokaasut, jotka tulee pysäkillä seisojien nenään. Tai ylipäätään ilmastoon. Tai vielä höntimpää, jos on lapsi autossa ja sen varjolla, ettei mussukalle tule kylmä/kuuma, pidetään auto käynnissä.

Eikös ne lapset kuitenkin peri tämän maan?

Arkun maalausprojekti

Olen iloinen, että mulle on aikojen saatossa siunaantunut tämä ihana arkku. Se oli aikoinaan tummanruskean maalin peitossa, joten mä siis ilmeisesti tuhosin sen, kun rapsutin maalikerrokset pois ja maalasin päälle. No, nyt kuitenkin kaipasin vähän vaihtelua ja tämä pinkki väri sai väistyä. (kuvassa muuten arkku näköjään pyöritelty nurinperin, koska salvat tässä näkyvillä).

Sitten kun oli vähän hiottu pintaa, laitoin vielä maalarinteipillä vähän suojauksia. Ja vahingosta viisastuneena pari lehteä väliin - maali kun tuppaa muuten tarttumaan toiseenkin pintaan kiinni. Mä halusin tästä nyt toffeen värisen - eikös tuukin aika herkullinen?

Noniin! Maalaushomma suoritettu. No, ainakin melkein. 

Tein vielä ihan tarkotuksella reunaan ja vähän muallekin "kulunutta" pintaa, jotta tulee vähän elävämmän näköstä eikä ole liian siloteltu. Samoin pehmensin mustia reunoja. Nyt se on valmis!  Sopii hyvin kultaisen patterin kaveriksi. Eikös vaan? :) Kuvaaan pääsi myös Ronja ja Petra! :)

.

Luonnollista terveyttä

Olen pikkuhiljaa huomannut, että alan kääntyä monessakin asiassa luonnollisuuden puoleen.

Vaihdoin jo vuosi sitten vesipullot bisfenoli-a -vapaiksi, koska jotenkin rupesi tuntumaan hullulta, että se vesi, jolla on tarkoitus raikastaa kehoaan bussimatkalla tai kuumana kesäpäivänä olisi muovissa lillutettua ja ties mitä kemikaaleeja samalla mukaansa uittanut. Enkä osta ikinä vettä muovipullossa, se olisi jo pyhäinhäväistystä tuhansien järvien maassa, jossa hanasta tulee juomakelpoista vettä... Mun piti taas olla tyyliin erilainen nuori, enkä suostunut ostamaan niitä paljon kehuttuja lasipurkkeja, joissa on se muovinen kehys. Sitäpaitsi ne on aika painavia kanniskella. Autokyytiläisen matkassa ehkä menisi kevyemmin. Kivat pullot löyty kuitenkin, toinen kulkee lapsen koulurepussa joka päivä, toinen mun matkassa.

Samoin olen huomannut ihan vaivihkaa, että tämän kodin konmarituksenkin myötä keittiöstä on aika paljon häipynyt tuppereita ja muita muovikippoja ja tilalle on alkanut tulemaan lasisia.

Kaupastahan tulee kotiin kannetttua jos jonkinmoista linssiä, leseitä ja jauhoja - niitä en halua jättää omiin purkkeihinsa, koska ällöttää ajatuskin, jos johinkin avoimeen jauhoon pesiytyisi jotain elukoita. Auts! Ei kiitos! Niinpä tyhjään nekin aina samantien johinkin purkkiin. Mieluiten lasiseen. Ja hätätapauksessa suljen jollain sulkijalla kaurahiuteleet, ettei sinne eksy mitään ylimääräistä tai jos ne sattuisi kaatumaan ei ole sitten ryynit pitkin lattioita.

Eipä meillä nyt mitään elukoita täällä vilise, vaikka pelkkä ajatuskin ällöttää - ja sitäpaitsi luulen, että jos kissa näkee jonku ötökän lattialle se sieppaa siitä samantien hyvän makupalan ja nuolee huulensa tyytyväisenä.

Tosin: tuo kissa ei metsästä kärpäsiä! Se on siihen ihan liian fiksu. Vaikka kärpänen pörräisi ihan sen vieressä, ei se vaivaudu mokoman takia hyppimään. Se käy siihen makaamaan, odottaa, että itikka on pyörinyt päänsä sekaisin ja kun se sitten pökertyneenä istahtaa alas, kissa ottaa sen rauhallisesti tassuunsa, syö, ja jatkaa tassujen riiputtelua.

Onko sulla kissaa? Onko se samanlainen rentoreiska vai hyppiikö hulluna ympäri huushollia itikan perässä?

Kävin vuosia sitten kampaajalla Marjatan luona (rauha hänen sielulleen), joka laittoi hiukseni aina kauniisti ja samalla oli kiva vaihtaa kuuulumisia. Nämä alla olevat ihanat lasipurkit sain "perintönä" häneltä. Siinä ne mua odotti, valmiiksi pakattuna, kerran sinne mennessäni. Olin toki noita aiemmin ihaillut. Miten kaunis ele! Mä tykkään näistä ihan erikoisen paljon. Näihin on ihana sujauttaa kikherneet, linssit ja vehnäleseet ja pavut ja... Ne pääsee jotenkin kauniisti esille näissä. Eikö? Olen näistä hänelle kiitollinen.

Toisenlaisessa purkissa mulla on vihreää savea. Ai! Se on ihan mielettömän ihanaa.  En ole kyllä syönyt sitä (tai juonut) mutta siitä saa oivallisen naamion kasvoille.

• Jos haluat kokeilla savinaamiota, tee näin: ota n. 1 rkl vihreää savea pieneen purkkiin, Lisää teelusikalla mukaan vettä, vähän kerrallaan. Sekoita sopiva seos, jota on helppo levittää kasvoille. Levitä puhtaille kasvoille - vältä ihan silmien ympärystä - ja vaikka kaulaan ja dekolteen alueellekin, jos vain ainetta jää. Anna vaikuttaa noin vartin. Suosittelen vaikka rauhoittumista lukemalla sillä aikaa, puhumisen voit unohtaa - huomaat kyllä miksi ;) ja sitten vain peset haalealla vedellä pois.

Olen laittanut tätä myös hiuksiin. Tulee kyllä niin kiharat, luonnolliset hiukset. Se johtuu käsittääkseni siitä, että shampoot on niin täyteen tupattu kaikenmaailman silikoneja sun muita kemikaaleja, joiden tehtävä on tehdä hiuksista kiiltävät  - mutta samalla valitettavasti latteat. Eli kun käsittelee joskus silloin tällöin hiukset vihreällä savella ne ovat luonnollisemmat.

Näin pelottava ilmestys musta tuli, kun tein ton kaiken mitä just mainostin! Haha! Ei haittaa, teki hyvää sekä kasvoille että hiuksille. Ehkä mielelle kans - hulluttelu tekee aina hyvää, vai mitä? ;) Joskus on hyvä laittaa itsensä likoon (paitsi silmiä, koska ne on sielun peili)  - tai tässä tapauksessa - saveen...

Hiuksista puheen ollen, olen siis välillä boikotoinut shampoita myös. Ihan vaan kokeilemisen ilosta. Tai boikotoimisen. Olen siten hämmästyttänyt ja naurattanut kanssakulkijoita ja saanut kommentteja "no nyt se on lopullisesti seonnut" - tyyliin, kun olen kertonut pesseeni hiukset mäntysuovalla tai pelkällä ruokasoodalla:

• Ruokasoodalla pesu: laita ihan vain 1-2 tl ruokasoodaa noin puoleen litraa vettä ja valele se hiuksiin. Älä lotraa silmiin sitä. 

•  Mäntysuopaa ostin, pöljä kun olin, semmosen könttäpalan. Onneks ei kukaan ollu kattomassa, ku sitä koitin epätoivosesti sivellä hiuksiin. Olishan sitä ollu nestemäisenäkin. Paitsi, että se on varattu vessanpesuun. Heh heh.

• Huuhtelua varten tarvitsee omenaviinietikkaa. Sitä sekoitetaan samassa suhteessa: loraus sitä ja puolisen litraa vettä. Ja hyvä tulee! Kokeile vaikka! Näitä löytyy jokaisen kotoa ihan varmasti!

• EDIT: Meinasi unohtua yksi aivan ihana tuote: kylmäpuristettu luomu Kookosöljy! Sitä voi myös käyttää ruoanlaiton lisäksi vaikka kasvoilla: olen laittanut sitä pieneen lasiseen purkkiin kylppäriin ja puhdistan sillä kasvot illoin, pumpulilla kevyesti pyyhkien - lähtee kaikki normikevyet meikit surutta pois. Toki sitä voi käyttää vaikka yövoiteenakin (no ei ehkä jos on kovin rasvainen iho?) tai käyttää voiteena ihan koko vartaloon. Tai ainakin sen verran, että kun keittiössä lusikalla ottaa purkista ruoanlaittoon, voi sormella sipasta sen mitä lusikkaan jää ja laittaa vaikka sääriin tai käsivarsiin - turha sitä on ihanaa ainetta viemäriin lotrata! Ainakaan , jos maun lisäksi tykkää tuoksusta. 

Ja jos ei muuta, niin onpahan jotain ylimäärästä hupia. Ettei käy elämä tylsäksi ;)

Miten kynnet kasvaa?

Olin tässä jokin aika sitten pienessä leikkauksessa, jonka takia piti poistaa kaikki kynsilakat, korut ja hajusteet - eli kaikki ylimääräinen ihoon kuulumaton, mikä irti lähtee. Asia ok. Normaalisti olisin varmaan lakannut kynnet heti seuraavana päivänä, mutta nyt jostain syystä se jäi. Jäi koko viikoksi. Ja seuraavaksi. Sitten mä huomasin pikkuhiljaa, että en nypi mun kynsiä. Enkä kynsinauhoja. Kun yleensä, kun on lakannut kynnnet, niin heti parin, kolmen päivän kuluttua kun se lakkaa alkaa kulumaan kärjistä, alkaa myös kynnet liiskottumaan.
Oletkos huomannut saman?
No, mulla ainakin käy näin. Olen jotenkin kuvitellut, että se lakka suojaa kynsiä, pitää ne parempana ja kestävimpinä ja kauniina. Hmm. Vai olikohan toi sittenkin markkinamiesten taitavasti manipuloimaa tekstiä, jonka olen ominut vaivihkaa oman pääni ajatuksiksi?

Nimittäin.

Huomasin, että yllättäen parissa viikossa mun kynnethän alko kasvaa ihan silmissä! Herttinen sentäs! Mites tässä näin kävi? Tarkemmin ajatellen; miltä me niitä kynsiä suojataan lakalla? Miksi? Toki, myönnän, se on kaunista ja seksikästäkin, kun on vaikka ihanan pirtsakat pinkit tai kesällä vaikka herneenvihreet kynnet! Kyllähän se mieltä piristää! Ja aion toki lakata jatkossakin. En vain ihan vielä.

Meillä on muuten ollut semmonen hauska sisäpiirivitsi lapseni kanssa, joka on juonut maitoa (tai nyt en ole ostanut sitä enää yli kuukauteen kotiin, koulussa ja muualla toki voi juoda jos haluaa) ja hänellä kasvaa kynnet ihan älyttömän kauniiksi ja vahvoiksi. Hän on kiusoitellut mua, että "äiti, se johtuu siitä kun sä et juo maitoa! Siitä saa kalsiumia!" (tuon harhaluulon olen kyllä bongannut alas jo pariin kertaan, sekin on sitä mainosmiesten aivopesua) no  nyt sitten ihmeteltiin, ja naureskelin, että eipäs johtunut maidosta kynsien hyvä kasvu. Lälläslää.

No, eihän noi nyt vielä kovin pitkät ole, mutta mulle on! ja jostain se lähtee.
Mä olen oikein tyytyväinen tulokseen. Ja loppupeleissähän millään muulla ei ole merkitystä.

vaaleanpunainen mekko

Kuten taisin jo aiemmin mainita, olen pistänyt tässä Konmaritus-vimmassani joitakin mekkoja ja muuta vaatetta sivuun odottamaan jotain inspiraation poikasta. No, nyt oli tämän mekon vuoro:

Tämä ei itseasiassa oikeen mahtunut mulle, piti vähän saada masuun ja rintavarustukseen tilaa, joten mietin ensin mikähän kangas siihen sopisi. Takana on vetoketju, joten se piti ottaa huomioon.

Mä olen aika suurpiirteinen näissä kierrätys-ompeluhommissa, jos niikseen tulee, eli ei tässä mitään ihme kaavoja tehty, mutulla mentiin. Sitäpaitsi, jos toinen vaihtoehto oli laittaa kierrätykseen niin aina näistä jotain kivaa saa loihdittua, eli pelko pois! Joten kun olin ensin päättänyt minkä kankaan - tähän tuli pala scubaa - siihen lisään niin ei muuta ku kangassakset käteen! Niistä en kyllä enää muuten luovu! En tajua miten jaksoin vuosikaudet leikata jollain surkeetakin surkeimmilla saksilla ennenkuin älysin, että onhan niitä kangassaksiakin keksitty - ja niillähän kangas leikkaantuu melkein ajatuksen voimalla! Ah, mikä ihanuus!

Sitten vaan noin about suurinpiirtein samoista kohdista symmetrisesti nips naps leikaten. Sovittelin siihen kangasta nuppareilla kiinni. Ja sitten vaan ompelin. 

Tässä vaiheessa tuntui, että jotain tämä vielä kaipaisi. Olisin halunnut vähän avartaa pääntietä, mutta kun tuossa jo oli noi hienot pinkit tereet valmiina, eikä mulla ollut mitään millä niitä korvata, se ei olisi toiminut. Sitten sain idean laittaa jotain kivaa tohon, noh, tissivakoon. Ajattelin, että siinä voisi olla vähän avonaista - ei liikaa kuitenkaan. 

Mites olis sydän? Sydän on aina paikallaan!
Ja meillähän on piparimuottisydämiä! Siitähän voisi tulla hauska! Ei muuta ku leikkaamaan!
















Sitten tuli heti toinen tenkapå, eihän sitä voi jättää viimeistelemättä ja jos tuosta käännät, ei saa kaunista jälkeä...


...niinpä keksin laittaa siihen pari palaa pitsiä -mä niin tykkään pitseistä - ja siitä tuli sitten tämmöinen: - eli hyvin yksinkertainen pieni yksityiskohta.

Sitten vielä lisäsin samaista pitsiä helmoihin - joita olin lyhentänyt ainakin 10 centtiä, koska tykkään, kun mekko on lyhyt. Nyt ei muuta, kuin heleitä kesäpäiviä odotelessa, että saan tän koltun päälleni. Mitäs tykkäät?

mitä postaa ketä poistaa?

Huomenta!

Mietin tässä semmoista asiaa, kun tässä taannoin muutama facebook-kaveri poisti mut ja sen huomatessani laitoin viestiä, olenko kenties tahtomattani loukannut tai jotain? Toinen ilmoitti syyksi sen, ettei ole tarpeeksi nähnyt minulta päivityksiä. Enkä minä ole kommentoinut tai tykännyt pitkään aikaan hänen jutuistaan. Hmm. Se jäi vähän mietityttämään. Eikö se ole jotenkin ristiriitaista. Vai kuvittelenko vain?

Saahan sitä toki deletoida ketä vaan. En itsekään todellakaan edes hyväksy ihan ketä tahansa facebook - kaveriksi, pitää olla jonkinlainen kontakti - jos ei muuta, niin ainakin juteltu tai viestitelty tai jonkun kaverin tuttu, jos ei vielä oma. Eli en hyväksy randomisti kaikkia vain siksi, että mulla olisi joku iso klaani, määrä numeroita. Noup. No, ja tämä oli ihan tuttu, tai jos tarkempia ollaan niin sanotaan, että kaukainen sukulainen, jonka kanssa ei juurikaan ole pidetty yhteyttä, vaikka olisi ihan suotavaa ollutkin. Ei vain ole ollut tapana. Eikä näemmä ole jatkossakaan heh.

No nyt jäin sitä miettimään, että jos mulla ei ole ollut päivityksiä - turhastako niitä pitää kehitellä? - ja jos hän niitä odotti; eikö se tarkoita sitä, että hän olisi ollut nimenomaan kiinnostunut mun tekemisitä/sanomistani? Jotenkin en näe silloin ratkaisuna hiljaista deletointi-nappia.

Ymmärtäisin, jos olisin jotain hölmöillyt - tai ei, en sittenkään, sehän on minun asia. No, voishan sitä tietysti myötähäpeästä poistaa; tosin aika onnetonta touhua sekin. Eikö sitä ole omaa elämää?

Tämä nettimaailma on niin kummallinen. Villi viidakko, missä on ihan omat säännöt. Ethän sä voi vaikka jossain työyhteisössä -jos joku ei aina peesaa sua ja naura sun jutuille naama typerässä virneessä kahvitunnilla - niin tylysti ilmottaa, että sorry, mä en oo enää sun kaveri, kun sä et kommentoi mun juttuja.  Ja mennä sitten murjottamaan omaan koppiisi teekupin puruista parempia aikoja ennustellen.

Lievästi absurdia. Vai enkö mä nyt vaan tajua tätä? Ja onko sillä nyt niin väliäkään?  On niin naurettavaa, että vessasta alas vaan. Ja ihan pihalle! Vai mitäs olet itse mieltä?

Soijapaloista sapuskaa

Joskus sitä miettii, että hetkinen, mitäs tänään taas syötäisiin? Tai ehkä ihan joka päivä....

Ja jos kaapista löytyy aina jotain linssejä, soijarouhetta tai soijapaloja niin eipä siihen kummosia tarvita, kun on sapuska kasassa. Sikäli kivaa tämä, ettei tarvitse olla ostamassa jotain kanansuikaleita tai lohipalleroita jääkaappiin - lapsikin on pikkuhiljaa tottunut siihen, että kotona nyt syödään vegaanisti ja sillä sipuli.

Sitä paitsi, mitä enemmän tätä vegaaniruokia kokkaan, huomaan, että kummasti on ruvennut haisemaan pahalle esimerkiksi tavalliset juustot. Maitoa en ole suostunut kaappiin ostamaan enää pariin kuukauteen ja aika nätisti se on läpi mennyt. Meillä juodaan ruokajuomana vettä. Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että maito on vasikoita varten. Siis ihan kirjaimellisesti.

No siis siihen sapuskaan. Eli tutkailin kaappeja ja päädyin seuraavanlaiseen arsenaaliin:

Hyvin yksinkertaista, eikö? Eli kourallinen soijapaloja - riippuu tietysti miten paljon ja miten nälkästä porukkaa - riisiä, mausteita (laitoin vähän fiiliksen mukaan; nyt tais mennä jeeraa, korianteria, paprikaa, currya - noin teelusikallinen kutakin ja ripaus chliä), pilkottu sipuli, (kuvasta puuttuva vajaa puolikas kasvisliemikuutio) loraus maun mukaan tomaattimurskaa ja Plantin kaurakermaa, jota ilman mä en enää tulis toimeen. Se on vaan niin ihanan täyteläistä ja sulattaa suussa ruoan ku ruoan!

Ihan ensimmäisenä laita vesi kiehumaan (Vinkki: yleensä laitan teeveden keittimeen  reilut puoli litraa vettä, se on valmis ennenkuin liedellä ehtii 3 dl kiehua!) ja silppua sipuli. Kun vesi kiehuu, lisää soijasuikaleet ja anna kiehua 5-10 min. Sillä aikaa voi annostella mausteet kippoon, laittaa paistinpannuun Keijua ja paistaa sipulit. Toki pari valkosipulin kynttä olisi sopinyt myös sekaan! 

Kun soijat on kiehunu mielestäsi tarpeeksi, ota reikäkauhalla alustalle - mä yleensä vielä pilkon niitä vähintään puoliksi niin niistä tulee sopivia suupaloja.  

Tässä kohtaa samalle liedelle samainen kattila (josta osa kasvisliemestä on otettu talteen kastiketta varten) nopeasti huuhtastuna kiehumaan, jotta saadaan riisit porisemaan - jos oikein energiatehokkaita halutaan olla. 

Tältä näyttää keitetyt soijapalat kun niitä on mausteessa pyöritelty.

Sitten vaan lisää Keijua lisää pannulle ja paistumaan, sinne sipulien sekaan, Anna paistua jonkin aikaa ja lisää desi tai kaksi talteen ottamaasi kasvisliemivettä, johon voit sekoittaa lusikallisen soijajauhoa (ei pakollista) vähän suurustamaan. Purista sitten sekaan haluamasi määrä tomaattimurskaa ja loraus kaurakermaa. Eli näyttää jotakuinkin näin herkulliselta:

Sekoittele ja jätä hautumaan  muutamiksi minuuteiksi. Tässä vaiheessa riisit alkaa olemaan kypsiä, käytä ne lävikön läpi ja kata pöytä. Jos nyt olisi sattunut olemaan vaikka paprikaa jääkaapissa, sehän olisi sopinut pannulle sekaan oikein hyvin, noh - nyt ei sattunut.

Tässä sitten valmis annos. Tästä nyt puuttuu kurkkua tai muuta rehuosastoa reunalta, mutta kun oli kova nälkä tämä uppos kyllä todella hyvällä ruokahalulla ihan näin simppelinäkin annoksena.            

Ja hyvää oli! Kokeile vaikka itse!