Vihreetä Valoa

Tää päivä meni vähän vihreeksi. Vihreetä valoa kaikelle vihreelle. Alotin aamun näin reippaasti salaattileivillä ja ah, niin naminami ruohosipulia päällä! Miten voi joku pieni vihreä tikku maistua niin hyvälle? ;)

Alkuillasta kotiin tultua jatku sama vihreä teema. En tosin ollut kenellekään päivällä kateudesta vihreä - se ei kuulu tapoihini eikä ollu ees vihreää vaatetta (onkohan mulla edes semmosia?) Ensin tein nälissäni ruokaa niin, että laitoin kaikkea mitä sattu jääkaapista löytymään (no en nyt ihan) eli paistinpannulle nakkasin paprikaa, tomaattia,sipulia, paljon herkkusieniä - ja sitten heitin sekaan vähän sesaminsiemeniä ja vielä lopuksi jääkaapissa huus se tahinipurkki, että hei mä kans! - eli pistin vielä teelusikallisen kärjen sitä makeaa sesamitahnaa sinne. Sekaan vaan!

Kunnon sötkötintä. Päälle vähän kaurakermaa - mun suosikkia - ja eiku pottujen kanssa pöytään. Hyvää tuli! Ainiin, se vihreä: tungin siis sinne pannuun vielä vihreetä salaattia pieninä siipaleina - ei jaksanu sitä raakana rouskuttaa.

Sitten kattelin tota meidän viidakkoa - melkein olis pitäny machette - veitsi hakea (jostain vähän kauempaa?) jos halus nurtsilla tepastella; alko olee sen verran tiheetä pöpelikköä. Ja vaikka mä tykkään - jostain alkukantasesta syystä? - pitää nurtsia ns. luonnontilassa (kauniita pieniä kukkasia tupsahtelee sieltä täältä) niin tää alko olee vähän liikaa. Ja ehkä viimenen tappi oli se onneton tappis - jonka aamulla löysin vanaamasta meidän patiolta!

Siis yök! Mitä sen perässä on? Jotain munia vai? Ja mihin se kuvittelee menevänsä- pation alle salaiseen tappisten kokoukseen? Argh. Oli mitä oli - se joutu samantien lasipurkkiin, mihin olin jo sijannu sille kuumavesikylvyn. Sorry tappis, not in my backyard!

No, se ehkä kans sysäs sen ajatuksen, että ehkä olis todellakin pare parturoida toi piha. Välittömästi. Ei muuta ku kone laulamaan. Piti raahata se olkkarin kautta pihalle (ja siirtää ensin erinäisiä mattoja ja arkkuja edestä pois) - mutta en valita. Toinen vaihtoehto olisi ollut ottaa semmonen satavuottavanha käsikäyttönen, aikalailla ruosteessa - kirjaimellisesti - oleva vanha työnnettävä kapistus. Juu ei kiitos sitä lajia enää.

Tämmöstä työmaata lähin työstämään. Tuli kyllä lämmin, mut hyvähän se vaan on. Täytyy sanoa, että pääs kyllä pari painokelvotonta sanaa, kun ei se kapistus meinannu  millään käynnistyä; ei siinä hebulit auttaanu: onneks mulla oli teekuppi pöydällä; kävin välillä hörppäämässä siitä, istuin hetken ja uus veto... siihen nimittäin tarvitaan vähä habaa, vaikka se pulkkanarulta näyttääkin... hehe.

Eikö vaan tullu hiano? Kyllä nyt kelpas hetken hengähtää ja kaataa uus tee kuppiin ja nauttia parturoidusta pihasta - eipähän hypi tappikset kintuille...

Seuraavaksi katse osui kaikkeen siihen vihreeseen, mitä kasvaa mun mukamas kasvipenkissä.... Ronttasin rankalla kädellä ne pois sieltä - valitettavasti tää liekehtivä hortonomi ei aina jaksa kysellä mikä haluis olla hieno kasvi ja mikä rikkaruoho, eli melkeen kaikki sai lähtee... Sitten istutin - tai siis: survoin multaan - muutaman kaupasta ostetun salaatin juuret. Hetken harkitsin jopa muovikippoineen.... mutta ei, jotain rotia sentäs. Sinne meni, multaan, kolmea erilaista salaattia. Tai salaatintynkää - katsotaan pukkaako sieltä mitään?  Innokkaana odottelen josko nistä jotain tulee... (ja kukahan niitä kastelis?)

Ja ah - ihania raparperejä - ja niiden lehtiä! Niitä en sentäs ajatellu pataan laittaa, kävi tosin mielessä, että niistä voisi tehdä jotain betoniastioita, tai - jalanjälkiä tms... No, mutta kun ei nyt satu olee betonia tossa käden ulottuvilla (ehkäpä ihan onneksi, heh) niin ne lensi bioastiaan - raparpereista teen kyllä joko kiisseliä tai piirakkaa... ehkä huomenna?

Nyt on kyllä kiva istuskella tässä patiolla teetä siemaillen - ei enää viidakko humise eikä tappikset jää varpaisiin litisemään... ääh. Nautinnollista iltaa - hmm - taidanpa keittää vielä vihreetä teetä teeman mukaisesti...