Mitä kivaa washi-teipistä voi tehdä?

No vaikka mitä! Innostuin tilaamaan sitä ensimmäiset washi-teippi rullat kaupasti ostettuani vähän enemmänkin kuin omaan tarpeeseen... Ihan hauskaa askartelupuuhaa - sitten joskus aina kun on aikaa. Voihan siitä tehdä vaikka kivoja onnittelukortteja tai päällystellä vaikka koulukirjan reunaan jokin kiva kuvio. Mielikuvitus vain rajana.

Washi-teippi on aika metkaa. Se lähtee tarvittaessa irti aika nätisti - vähän niinkuin maalarinteippi, vaikkei niissä mitään yhtäläisyyttä olekaan. Tässä muutama eri värinen washi-teippi tarjottimella:

Niinpä tässä yhtenä kauniina kesäpäivänä aloin vähän askartelemaan. (Teetä pitää aina olla kupissa, kun joku hebulointi lähtee tulemaan, heh). Ajattelin vähän piristää tätä kippoa, mikä lie maitopurnukka,joka on saanut palvella kynätelineenä. 

Siihen laitoin muutaman erivärisen teipin, ehkä se myöhemmin vielä muotoutuu siitä toisenlaiseksi.

Ei pössömpi? 

Ja kun en muutakaan tähän hätään keksinyt - tai itseasiassa juu: päällystin kännykän takaosan, mutta otin sen kyllä myöhemmin pois, kun se ei käytännössä tuntunut kivalta kuitenkaan - joten avain sai nyt avautua tähän hommaan:

Yksi hyväksi havaittu mihin näitä voi hyvin käyttää on kirjanmerkkinä. Eikä vaan siinä missä kohtaa sattuu menemään vaan itse esimerkiksi mä tykkään laittaa jonkun kohdan muistiin, jota haluan sulatella vielä myöhemminkin, niin on tosi helppo sitten katsoa mikä kohta se olikaan. Eikä jää mitään turhia teipin jälkiä mihinkään. Kiva teippi kikkailla! :)

Mitäs kivaa olet itse keksinyt tästä vai oletko vielä? Saa kommentoida, toki mielellään!

Kahden hameen modifiointi yhdeksi

Laitanpa tässä muistaessani tämän jokin aika sitten tehdyn hameen kuvineen tähän. Eli minulla oli joku taisikohan olla Espritin hame, jossa siis puuvillainen ruskeakuvioinen vyötärö-osa ja valitettavasti jo ennenkuin otinkuvan ehdin tuhota siitä sen itse hameosan. Se oli joku surullisen ruskea, ei siis yhtään mun juttu. Eli niinpä leikkasin sen päällyosan ihan surutta pois. Mä en kyllä tässä kohtaa sääli näitä kankaita, tai hameita - tässä ei paljon mittanauhaa käytetä, vaan homma menee kyllä ihan mutulla. Eli siis toisessa hameessa oli ruskea tylsä päällyosa ja tuo ikäänkuin alushame alla. Ja sitten tuo vihreä oli aivan ihanasti laskeutuva hame  - tosin se teki mulle aina pömppövatsan (muutenhan mun vatsa on tietysti ihan litukka, haha) eli eihän se nyt käynyt päinsä, että piti vatsa sisällä kulkea kokoajan.

Niinpä sitten otin tosiaan sakset käteen ja mietin, että kankaiden ja värien puolesta nämä sopii oikein passelisti yhteen. Vaikka tuossa vihreässä hameeessa on leikkaus vino, eli helma on vähän pyöristetty ja muutenkin leikattu vinoon, en antanut sen häiritä. Ihan sama, syteen tai saveen, jos en kumpaakaan kuitenkaan käytä ja yhteen ommeltuna siitä voisi tulla ihan kiva, niin antaa ompelukoneen laulaa.

Ja tästähän tuli oikeen bueno! Ei enää vatsa pömpötä! Se jotenkin sulautuu tohon paremmin, heh, ja kangas on ihanan laskeutuvaa eli hametta on ilo pitää päällä. Värisävy on just niin nappiin, kuin ajattelinkin. Alushame liekehtii sieltä alta ja saa vähän näkyäkin - ei se haittaa yhtään! Eli näin ollen - sen sijaan, etttä mulla oli kaksi onnetonta hametta, joita en koskaan käyttänyt - yhdistin ne yhdeksi, josta itse ainakin tykkään.

Mitäs itse olet mieltä? Hei jätä ihmeessä kommenttia - kiitos! 

Halvalla saa!

Saako hermoromahduksen samalla?
Huh, päätinpä sitten minäkin eilen käydä Kodin ykkösen konkurssimyynnissä. Lähdin reippaasti pyörällä polkemaan, saapahan vähän liikuntaa samalla. En ihan ollut paikalla, kun putiikki aukesi, tunti ehkä sen jälkeen. Ovella jo oli paljon porukkaa, eräs sisältä tullut nainen tiesi kertoa, että tunnin kesti jonotus! Päätinpä sipsukkana mennä sisälle kuitenkin.

Jono iski jo miltei ovella! Taivas! Tai itseasiassa niitä jonoja oli tietysti useampia, jos niitä nyt voi jonoksi sanoa, kun ihmiset kiertelivät kärryjensä ja saaliidensa kanssa kiemurrellen koko kaupan leveydeltä ja pituudelta - aina loppupäätyyn asti.

Olihan siinä populaa. Ihmisiä pilvin pimein. Monet olivat kuulemma tulleet jo hyvissä ajoin ennen kun tavaratalo aukesi. Vaikkei yhtään ämpäriä jaetttu ilmaiseksi. Tosin fillarit oli jo menneet heti, ne olikin olleet puoleen hintaan. Muuten minusta aika maltillista 10-40% ale keskimäärin. Astioista näki kyllä mikä oli suosituinta - aika lailla tyhjiä oli hyllyt muumimukien ja Arabian kohdalta. Nappasin siitä käteeni - mitään kärryjä, edes vedettäviä, ei ollut tietenkään tarjolla - muutaman kivan värisen Koko-kulhon ja spagettikauhaa ja mitäs pientä kivaa siinä tarttuikaan käteeni.

Yhdellä miehellä näyttti olevan kärryt täynnä: siinä oli muuunmuassa noin about 20 tuplapakkausta ledipoltttimoita - taisi maksaa muutaman euron normi kuuden sijaan. Ei tarvitse pimeässä vaeltaa heillä ensi syksynä - ja aika monena vuonna siitä eteenkinpäin. En tiedä mikä ihmeen Sulo Vileen iskee ihmisiin heti, kun jotain saa halvemmalla. Ei ainakaan tuntunut siltä, että joku lama olisi! Tosin minusta se on muutenkin pääsääntöisesti markkinoiden lanseeraama juttu...

Kaunis kirkas aurinkoinen päivä ja jengi hulluna sisällä hikisinä tavarataloissa tungeksimassa! Itse jätin leikin kesken. Piilotin - hehe - loppujen lopuksi pienet ostokseni noiden laatikoiden taakse. Ajattelin, josko illalla ennen sulkemisaikaa kävisin ne hakemassa - kun jono olisi hiipunut. Ehkä. Meinaan, se vajaa puolisen tuntia mitä kiertelin, riitti mulle, Johan tuolla ihmiset saa paniikkikohtauksia - ja pienemmät pissaa housuihinsa. Huh - juu ei kiitos!

Erään valaisimen olisin halunnut, muttei niitä tietenkään enää ollut. Ja tuskin olisin sen takia jaksanut seistä jonossa toista tuntia. Loppujen lopuksi oli aika ihanaa päästä takaisin ulkoilmaan - ihanaan auringonpaisteeseen. Kylmää vettä pullossa (tietysti BPA-vapaassa, en enää käytä muita ja suosittelen muillekin) ja ei kun polkemaan! Mietin siinä, ettei tuo nyt suuri menetys ole, jos en noita hae - jos mun pienistä ostoksista olisi säästänyt ehkä rapiat 10€ - kun en mitään huonekaluja ostellut - katsoin oman aikani olevan kuitenkin arvokkaampaa kuin siihen tuntihintaan menetetyn ajan...

Kotiin tullessa nautin ihanan raikastavan smoothien. Ah, kyllä kelpasi. Suosittelen!

Muuten - käytiin illalla ystävättäreni kanssa ohiajamassa ihan muissa asioissa samaisesta paikasta - autolla tällä kertaa. Jos sieltä olisi jotain kivaa löytynyt, jos ehtisi hetken kierrellä - no ei tarvinnut. Ovella oli ulosheittäjä. Kauppa oli niin täysi, etteivät ehtisi varmaan ennen sulkemisaikaa käsitellä ulos jo sisällä oleviakaan. Ei siinä mitään - kauppa se on joka kannattaa! Tosin - henkilökohtaisesti en tajua, miten ylipäätään Anttila tai Kodin 1 meni konkkaan - ainahan siellä tuntui olevan porukkaa. Ehkä olisi kannattanut alunperinkin vähän halvemmalla myydä - nyt on taas valitettavasti yksi iso kilpailija markkinoilta pois, eikä se mitenkään halvenna muiden toimijoiden hintoja.

Ja jos joku kaipaa hyvää spagettikauhaa niin siellä se on - laatikoiden takana jemmassa - halvalla sais!

Kiitos olisi kivaa kuulla kommenttisi! Olitko kenties jonottamassa - miten meni ja kannattiko?

Miten lisätä luovuutta

Aina puhutaan siitä, miten luovuus on hyvästä ja pitää osata käyttää luovuuttaan. Mikä onkin ihan totta. No, miten sitä luovuutta sitten voi oikein saada? Mistä sitä ammentaa?

Ensinnäkin ei pidä olla tylsistynyt. Pysy siis skarppina. Tarkoitan lähinnä sitä, ettei ajaudu vanhoihin päivästä toiseen jatkuviin rutiineihin, eli tilaan jossa teet asioita niitä sen kummemmin ajattelematta edes, vanhasta tottumuksesta, osaat ne vaikka silmät kiinni. Eli on hyvä tehdä jotain uutta, mitä et ole aiemmin tehnyt. Rakenna uusia polkuja. Myös aivoillesi. Niille pienille neuroneille, jotka kulkevat päässäsi sähköimpulsseina hermosta toiseen ja tuottavat ahaa-elämyksiä! Heureka! Minä keksin!

Mitä se luovuus on? Miltä tuntuu, kun ajattelet sitä sanaa? Alkaako jossain kihelmöimään ja hepsuttamaan, että aah, ihanaa tehdä sitä ja tätä... vai alkaako varpaat nykimään musiikin tahtiin vai mitä? Rupeeko joku biisi soimaan päässä? Miltä tuntuu, jos pidät silmät kiinni hetken? Kuvittele olevasi vaikka jollain metsäpolulla -mitä siellä tulee vastaan? Miltä siellä näyttää? Oletko syksyisellä metsäpolulla - puiden lehdet ovat tummanpuhuvia ja vesilammikoita näkyy vai oletko kesäisellä niityllä ja tunnet tuulen tuovan jotain viestejä sinulle - hellästi hyväilevän hiuksiasi, ehkä tuovan jonkun tuoksun jostain? Käytä kaikkia aistejasi. Kuvittele! Laita hetkeksi silmät kiinni ja mene mielessäsi jonnekin, vaikka sinne metsäpolulle. Miltä tuntuu? Mitä värejä näet?

Jos annat luvan, sydämesi tulee äkkiä mukaan luovuuteen. Saat aina oikeaa tietoa sydämesi pohjasta, kun vain kuuntelet sitä. Myös luovuuteen tulee apuja sydämestämme - mitä se luovuus on? Onko se hurjaa vauhtia laskettelua vai sukan kutomista?

Aisteista puheen ollen, se on muuten jännä juttu, kun sanotaan, että jos menettää jonkin aistin, toinen kehittyy paremmaksi - no en halua kokeilla sitä. Voi silti teoretisoida asialla ja testata vaikka niin, että tosiaan sulkee silmänsä ja kuuntelee tarkemmin. Tai laita kuulokkeet korville (ilman musaa!) vaan jottet kuule ympäröivää maailmaa - herkisty, ole läsnä! Tuleeko silmistä tarkemmat? Haistatko paremmin? Näetkö kummemmin? Jos laitat suuhusi mustikan - maistatko vahvemmin?

Miten sitten sitä luovuutta voi lisätä? Tehdä vaikka asioita joskus hetken mielijohteesta. Kävele sinne polulle, joka on aina houkuttanut, muttet ole mennyt - ties mikä autiotalo sieltä löytyy? Aja töihin eri reittiä - uskalla eksyä välillä, mene mutu-tuntumalla eikä aina järjestelmällisellä navigaattorilla. Piipahda torille aamukahville, jos satut ohi kulkemaan.

Anna hetki aikaa itsellesi tehdä jotain, mitä ei ole listalla. Pyörähdä linnanmäen karusellissa ja naura sydämesi kyllyydestä kuin pieni lapsi. Laula! Itse harrastan tätä miltei päivittäin ruokaa laittaessa - tai aina kun on semmoinen hyvä fiilis, radiosta tulee joku hyvä biisi niin pistän nupit kaakkoon ja tanssin ja laulan - siinä se samalla tulee ruoka valmiiksi, ja varmasti luovasti - ja rakkaudella.

Toteuta itseäsi, tavalla tai toisella. Osta nikkarointivälineet, jos olet "aina halunnut" tehdä jotain. Maalaa. Piirrä. Sanoita biisi. Lue satuja. Ja jos ei satu lapsia olemaan tai ovat jo isoja - voit silti lukea vaikka Roald Dahlin satuja, tai Harry Pottereita. Kunhan pidät mielesi virkeänä. Käytät mielikuvistasi. Ja ennenkaikkea: Luovuutta! Sillä mitä enemmän sitä käytät, sitä enemmän sitä tulee lisää! Hulluttele, hauskuuttele, keksi hassuja juttuja. Näe asiat eri lailla.

Ei elämän tarvitse olla niin tylsän vakavaa ja boooringia. Se on juuri niin ihanaa ja luovaa kuin millaiseksi voit kuvitella sen. Eikö?

Mitä kivaa tai jopa luovaa tästä tuli mieleen - olisin iloinen kommentistasi! 

Mitä tulee aprikoosista ja porkkanoista...

Tein tuossa jokin aika sitten postauksen siitä porkkanamarmeladista, joka oli muuten ihan tosi hyvää. Se meni ihan alta aikayksikön välillä iltaisin paahtoleivän päällä. naminami. Sen ohje löytyy täältä:

Herkullinen porkkanamarmeladi

Nyt  teki mieli sitä hieman jatkojalostaa... ..





Sokeria laitoin vähemmän, eli kun ohjeessa on mainittu 5 dl - laitoinkin vain 3.5 dl.


Ja soseutusvaiheessa jätin ehkä puolilsen desiä keitinvettä pohjalle.

Aprikoosiporkkanamarmelaadi tehdään muuten samallalailla, paitsi lisäsin alkuun kuivattuja aprikooseja joku semmoiset 6-10kpl. Jos ehtii ja jaksaa, niitä voisi ensin liottaa, mutten katsonut tarpeelliseksi, koska niitä keitetään kuitenkin sen puolisen tuntia porkkanoiden kanssa

- ne kannattaa kuitenkin huuhtasta ja mä ainakin leikkasiin saksilla pienemmiksi (älä leikkele kynsiä samalla!:)) ja sinne sitten muhimaan.







Näyttää vähintäänkin yhtä herkulliselta, kuin se ensimmäinen. Tästä tuli vähän vaaleampaa, kuten odottaa saattoikin, eli onks tää nyt sitten blondimarmeladia? Haha.

Ei muuta ku paahtoleivän ostoon ja herkuttelemaan! Kerro ihmeessä kommentteihin, jos kokeilet! :)

paidoista kuteita

Olen tässä jonkin aikaa tehnyt konmaritusta- tiedättehän: tämä Marie Kondon kirja, jossa käydään läpi eri tavaroita ja jätetään periaatteessa ne mitkä tuottaa iloa. Kaikkea en ole vielä päässyt kotona läpikäymään - jonkin verran kuitenkin. Vaatteiden kanssa tuli pari pinoa vielä - eli niitä, joista ompelen jotain muuta eli käytän ne ns. materiaalina johonkin toisenlaiseen. No sitten on näitä lähinnä lapsen vanhoja t-paitoja tai jotain yöppäreitä, mitä ei tuu ees koskaan käytettyä ja muuta trikoota, jolle ei vaan ole mitään käyttöä.

T-paitoja ei kukaan juurikaan osta kirppareilla, oli siinä sitte StarWars tai AngryBirds tai Lego - samase, ei mee kaupaks. No, semmoset oon kyllä lahjottanut eteenpäin, jos ei muuten oo mennyt ja sitten on vielä paljon epämäärästä epäkuranttia kamaa. Isosti oon niitä vienyt myös kierrätyskeskukseen,  muutenkin sinne on kulkeutunut jos jonkinmoista vanhaa vaatetta ja muutakin sälää.

Sitten jossain kohti tajusin tehdä vanhoista trikoovaatteista matonkuteita! Aika hauskaa puuhaa itseasiassa! Eli paidasta leikataan reunat pois, laitetaan kangas kaksinkerroin ja vielä kaksinkerroin ja leikataan niin, että tuo ylempi, paksu kohta leikataan, ei loppuun asti.

Sitten se avataa ja leikataan alhaalta joka toinen kohta auki, käännetään ja sieltä taas joka toinen- hankala tähän selittää,mutta sen näkee kyllä eli ideahan on, että tosta trikoosta tulee nauha, jonka voi sitten keriä keräksi.  Ensin tein kyllä muutaman huonolla menestyksellä eli onnnistuin leikkaamaan ne jotenkin epähuomiossa niin, että paidasta jäi käteen vaan kasa eripitusia pätkiä. No, nyt se jo sujuu ja niitä on tullut jo muutamia keriä kerittyä.

 Sitten kun olin saanut näitä kerittyä mietin, että öö - mitähän mä näistä teen? Virkkuukoukku vaan käteen ja siitä se lähti. Ensin häiritsi noi pienet kohdat, joissa toi trikoo on vähän kulmittain, mutta äkkiä siihenkin tottui niin, ettei haitannut yhtään ja sinne se jäi - ne kohdat voi sitten lopuksi pujottaa sinne toiselle puolelle, piiloon.

Kas näin niistä vaan muodostui tämmösiä keriä. Nin ja sitte niistä mitä jäi - lyhyiden paitojen hihoista mä leikkelin suorat pätkät - ne menee maalaushommiin räteiks ja mihin voi pyyhkiä pensselit. Ja isommat - kauluspalat ym  mitä ei voi hyödyntää tai on liian pientä että jaksas alkaa säätämään matonkuteita niistä - niin leikkasin paloiks, niillä voi sitte vaikka pestä ikkunoita tai jotain, pölyjä?

...ja kun vähän kehityin ja opin - vanhan sanonnan mukaan työ tekijäänsä opettaa - niin huomasin tekeväni pikkukoreja. Mitä niihin sitten tulee? No, jotain pientä kivaa - kyllä mä jonkun käyttötarkoituksen keksin. Jotain mikä tuottaa iloa laitetaan noihin pikkukoreihin! Tietenkin!

Jos sait näistä jotain vinkkiä tai ideaa laitathan kommentia, tai muutenkin! Kiitos <3 

Kaurasta maitoa!

Meillä ei tosiaan juoda lehmänmaitoa. En näe siihen mitään järkevää syytä. No, siihen sen enempi puuttumatta olen nyt - vihdoinkin, pikkuhiljaa - alkanut tehdä kauramaitoa. Olin jotenkin kuvitellut, tai uskotellut itselleni, että se on kauhean vaivalloista, ihme läträämistä ja sotkemista, mutta eipäs vaan olekaan. Helppoa kuin heinänteko!

Kaurassahan on lukuisia hyviä ominaisuuksia, sen kuitupitoissuuden, pehmeyden ja vatsaystävällisyyden lisäksi. Eli kaurasta tosiaan kannattaa tehdä muutakin kuin kaikkien joko inhoamaa tai rakastamaa kaurapuuroa.

Tarvitset:
2 dl kauraa
5d vettä

Huuhtele kaurahiutaleet. (EDIT: ei liene välttämätöntä, en aina tee näin).

Laita ne astiaan, johon lisäät reilun puoli litraa kylmää vettä. Jätä likoamaan muutamaksi tunniksi- tai vaikka päiväksi, jos aamulla ehdit laittaa.

 Laita sitten blenderiin veden kanssa ja anna pauhata täydellä teholla n 20 sekuntia.

Siiivilöi maito ja ota massa talteen vaikkapa sämpylä- tai muffinsitaikinaa varten.

Ai mitenkö siivilöidä? Yleensä suositellaan käyttämään sideharsoa, mä tykkään käyttää metallista tiheää siivilää - tosi tehokas ja helppo.

Huuhtele myös blenderi ja kaada maito uudelleen ja blendaa taas. Siivilöi vielä kerran ja mausta.





Ja mausteeksi:
ripaus kanelia
1 tl vaniljauutetta
ripaus suolaa
1 rkl hunajaa (tai loraus agavesiirappia)

Valmista! Säilytä mielellään lasipurkissa, jääkaapissa.

Sekoita (!) hyvin ennen käyttöä. Kauramaito säilyy hyvin noin nelisen päivää - vaikka luultavasti juodaan sitä ennen.

Voit tehdä tästä myös smoothia tai lisätä aamuisin muroihin tai käyttää taikinaan maidon sijasta.

Itse tykkään juoda pienen kupillisen kauramaitoa aamuisin ennen aamiaista.

Se jotenkin herättää lempeästi päivään.

Seuraavaksi pitää kokeilla tehdä hampusta ja seesaminsiemenistä maitoa - ei se vaikeampaa voi olla! 

Ja varmasti yhtä hyvää!

Ja itseasiassa: ajattelin testata lisätä vähän puristettua appelsiinia sekaan...

Kerro ihmeessä, kokeilitko! 

Sydämen Onnellisuus

Joskus sitä herkistyy miettimään, kun vaika jokin tietty aika koittaa. Jotain tunkee ulos muistilokeroista, vaikka ne on sinitarralla suljettu. Niinkuin nyt vaikka, kun oli tämä - no: eräs juhlapäivä tässä. Muistan vielä kuin eilisen päivän, kun monta monta vuotta sitten tapasin sen "elämäni miehen". Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Mun sydän kuiskasi sen. Meidän rakkaus lähtikin siitä illasta - notkuen, välillä palaen ja taas ontuen - aah miten tuskallista ja kuitenkin aika ihanaa. Vuosien mittely - rakastaako vai ei rakasta - ja kun kerran rakastaa, miksei se riittänyt kantamaan? Miten vaikeaa oli yksinkertaisesti seurustella - antaa toiselle aikaa? Oi, vanhoja juttuja... Huoh! Paljon on vettä virrannut. Muita suhteita ja liittoja kummallekin, tuli ja meni, ja oli tuota ennenkin tietenkin merkityksellisiä ihmisiä elämässä - aina kuitenkin jostain toisemme löydettiin ja yhteen kaivattiin.. Ja nyt en edes tiedä mistä tää tuli mun mieleen - joskus vaan käy niin. Ehkä se on joku sielunyhteys - tai ehkä mä vaan kuvittelen kaiken. Luultavasti, heh.

Elämä kuljetti aalloilla liikoja kyselemättä. Silti sitkeästi kannatellen, vaikkakin välillä pää nipinnapin pinnalla - eteenpäin kuitenkin. Joskus aallot heittivät kuin märän rätin rannalle kuivumaan hetkeksi ja taas nappasivat mukaan aallokkoon, välillä lempeään keinuun, välillä suoraan myrskyn silmään - kulkemaan polkujaan ja piirtämättömiä veteen piirrettyjä viivojaan pitkin...

Osa sydämestä jäi kuitenkin jonnekin, tois(e)n sydämeen.

Se on hassua miten sitä vieläkin joskus tuntee polttavaa kaipuuta, vaikkei haluaisi. Koittaa kaikin tavoin unohtaa, koska ajatteleminen  -  sen kaiken mitä meillä olisi ollut (ja oli) - sattuu liikaa ja tiedän, ettei se enää tilannetta muuta. Jos nyt kaiken voisi tehdä toisin - tekisin. Montakin asiaa. Pitäisin kiinni. En pelkäisi. Enkä antaisi periksi. En silti kadu mitään. Hieman ristiriitaista....tiedän.

Siitä viisastuneena voinkin vain toivoa, että ihmiset yleensä ottaen kuuntelisivat sydämensä ääntä. Sitä mikä tekee onnelliseksi. Siis ONNELLISEKSI! Mikä olisi tärkeämpää? Kun olet itse onnellinen - säteilet hyvää oloa ja onnea muillekin. Mitä se sinulle on? Mikä tekee Sinut onnelliseksi?  Perhe? Työ? Ystävät? Harrastus? Joku rakas  ihminen? Jos hän: oletko kertonut tunteesi (riittävän usein) ja oletko hänen lähellään? Ja jos on niin onnellisesti käynyt että olet: oletko muistanut sanoa sen? Kertoa omalla tavallasi? Mitä toinen merkitsee? Kertoa miten tärkeitä läheiset ihmiset sinulle ovat?

Pieniä asioita, pieniä eleitä - se voi olla pieni kukka koiranulkoilutus-matkalta tuliaisena toiselle tai hänen sinulle lähettämänsä kirje, jota säilytät kuin sydämesi suurinta aarretta, piilossa piirongin laatikossa. Tai sinulle lähettämänsä kaunis laulu;  muisto tai se suuri merkitys, se kauneus jonka kappale soidessaan sydämeesi tuo - tiedät toisen valinneen sen juuri Sinulle, rakkaudella.

Me ihmiset ollaan hassuja - sitä miettii, jos jonkun kiinnostavan ihmisen tapaa, että eihän sitä nyt voi sanoa jotain mitä se siitäkin ajattelisi - tai pyytää jonnekin, pitää odottaa, että toinen älyää... jne. Eikö olisi vain helpompi toimia - kun koskaan ei tiedä monta päivää tai vuotta kullakin meistä on jäljellä? (paraskin sanomaan, kun en itsekään nyt juuri toimi noin, haha)

On aina ihanaa, kun joku viettää hääpäiväänsä - vuosikausia yhdessä olleena. Voin vain olla onnellinen toisten puolesta. Miten suuri Onni ja rikkaus se onkaan: rakkaan ihmisen läheisyys ja tuki elämän aallokoissa. Miten mahtavaa, kun on joku, johon voi luottaa täysin ja kertoa synkimmät salaisuutensa eikä toinen ivaa sinua mitenkään. Ja vaikka siihenkin mahtuu myös huonoja aikoja, tietoisuus siitä että se kantaa ja kestää - pitää pinnalla. Mikä onni onkaan ihmiselle suotu Rakkaus! pus pus kaikille teille onnellisille!

En myöskään lakkaa ihmettelemästä ihmisiä, jotka vuosikausia ovat yhdessä vain, koska eivät osaa erota. Minusta se on outoa. Silloin tuntuu, etteivät he välttämättä arvosta elämää yleensä. Eivät omaa eivätkä toisen, kun jäävät paikoilleen, vaikkeivat koe saavansa sitä turvaa ja hellyyttä mitä kaipaisivat. Toivon paljon rohkeutta ja viisautta heille kaikille. Tiedän toki, ettei se käy noin vain.

Ja minä sitten? Mitäkö minä tiedän? No, paljonkin - ja en mitään. Suuri Elämä on kuljettanut. Olen saanut paljon rakkautta aikoinani kokea minäkin, kiitos siitä. Ei ne asiat tänne sen enempää luonnollisesti kuulu, mutta arvostan kyllä kaikkia pitkiä suhteita, mitä olen saanut osakseni - jokaisesta olen jotain oppinut.  Ja toivottavasti myös jotain antanut itsestäni. Ja jos joskus vielä saan kokea sen iloa kuplivan rakastumisen fiiliksen - ja varsinkin syvän rakastamisen riemun  - tiedän kyllä miten pitää toisesta kiinni: hellän lempeästi mutta kuitenkin tiukasti - ei pidä antaa liian pitkää narua, jottei tuuli vie toisaalle ja riko herkkää tunnetta. Ei saa kuitenkaan sitoa ketään. En itsekään haluaisi sitä. Toiseen pitää voida luottaa. Eikö?

Ja hyvä tässä on olla näinkin - vaikkei mitään ihanaa tajunnan räjäyttävää parisuhdetta nyt olekaan. Olen silti ihan onnellinen. Ja koen toisenlaista suurta rakkautta ja tyytyväisyyttä (elämän täyteyttä) ollessani äiti lapsilleni - saan lapsista voimaa ja iloa joka ainoa päivä ja olen heistä äärettömään kiitollinen ja onnellinen. Nimenomaan: onnellinen.

Koska: nothing else matters

Toivon Sinulle paljon rakkautta ja onnellisuutta elämääsi <3

Miksi työttömän pitää tehdä töitä palkatta??

Kävin tässä taannoin työkkärissä. Tai en oikeastaan. Jonkun juttusilla. Olen ajat sitten pudonnut kärryiltä siitä kuka hoitaa mitäkin, on te-keskusta, on ely- keskusta, on työhönvalmentajaa  ja työhönvalmennusta ja kaikkea siltä väliltä.

Joskus aikoinaan - ammoisina aikoina peräti - ns työkkärin tarkoitus oli yksinkertaisesti välittää töitä tarvitseville: käydä yhdessä läpi osaamisalueet, mitä osaa, haluaa, mitä tarjolla - ja kohtaako ne.

Tänä päivänä se ei enää kuulu heidän toimenkuvaansa- tai ole kuulunut enää pitkään aikaan. En tiedä mitä he kaikki siellä virastossa tekevät - tietävätköhän itsekään? Ei pahalla, olen vain huomannut, että siellä on porukkaa, joilla on mm. leimankäyttö-oikeus - eli tarkoittaa sitä, että leimaa napauttamalla kevyesti paperin kulmaan (ja tässä tapauksessa sillä on siis vähintään yhtä suuri arvo kuin tuomarin nuijan kopautuksella - sikäli mikäli se ei osu suoraan pääkoppaan ja kumauta lattiaan asianosaista poloista, jolta jää tuomionsa kuulematta) - eli heillä on valta ja voima, iankaikkisesti, tehdä päätöksiä asianomaista kuulematta tai sen kuulemisesta välittämättä.

Ja kaiken huipuksi: kukaan ei edes uskalla soittaa heille. 

Jos onneton sitä ehdotat, saat kuulla pelästyneen sarjan "Ei! Ei!" - huutoja. Been there. Mutta tuosta kaikesta ehkä toisen kerran. Tämä siis kevyenä aloituksena. Tai sinä kuuluisana aasin siltana - josta ei sitten muut saa kulkea. Eli siis aasiin. Eikun, asiaan:

Miten on mahdollista, että Herran vuonna 2016 - tai yleisesti ottaen 2000-luvulla - on täysin hyväksyttävää, että työttömät voidaan ihan surutta - sen sijaan, että etsittäisiin heille työpaikka, jolla mahdollisesti voisivat - onnettomat yhteiskunnan pohjasakat - löytää takaisin paikkansa yhteiskunnassa tuottavina, palkkaa nauttivina ja kulutuksiin osallistuvina yksilöinä - toimittaa työhön, josta ei makseta mitään. Ei sitten niin penninlatinlutia. Ei sentinsenttiä. Ei penninjeniä. Asia lienee tullut selväksi?

Eli. On erittäin kätevää, kun työtön voidaan näin isällisellä kädellä ohjata ensin muutaman kuukauden-puolen vuoden "työkokeiluun" - hän voi siinä sitten tuumailla miltä se työnteko maistuu ja maistuuko, ja aiajai, jaksaakohan sitä aamuisin nousta tekemään sitä tuottavaa työtä ja miten sitä puhelinta oikein taas käytettiinkään ja muuta sen sellaista täysin kummallista toimenpidettä, joista työttömät - tuo onneton massa - ei tietenkään tiedä tuon taivaallista ja jos joskus on tiennyt, on armollinen muisti tyhjentänyt heidän päästään taivaan tuuliin kaiken työhön liittyvän jo ajat sitten. Tietenkin. Eli kokeiluun joutavat. Mokomat. Lieko mihinkään sitten kelvannevat? Näin ollen. Tilastot näyttää hienolta. Näppärästi saatiin siirrettyä työttömyyspinosta muutama työkokeiluun.

Yleensä se menee vielä niin, että ensin järjestetään jokin nimellinen kurssi - pitäähän kurssinpitäjille jotain töitä löytyä hyvänen aika sentään ja kaupunki maksaa palkan heille! - ja siellä pidetään kurssia kuukausi tai kaksi. Eikä haittaa, vaikka olisit valmistunut saman aiheen osalta jo vuosia sitten tai tehnyt vastaavia töitä vuosia. Kurssille sinun pitää menemän. Sen jälkeen saat - armollisesti - mennä puolen vuoden sopimuksella johonkin valittuun yritykseen töihin. Innolla heräät joka ikinen aamu - menet samaan aikaan kuin muutkin, joille maksetaan palkkaa. Pääset töistä samaan aikaan kuin muutkin, joille maksetaan palkkaa... Ja - niin, syöt eväitä, koska sinulle ei ole varaa lounaisiin (jos tosin on eväisiinkään...) Tosin nyt tähänkin on tullut hieno upea bonus! Nyt pitää jo olla intopiukeana: kaupunki voi maksaa joihinkin paikkoihin 9€ päivämaksua! Silloin työ suoritetaan ns. kuntoutustyönä. Siis what?

hahahahahahahahahhahahahahaha   9€ päiväpalkka!!

Voit sitten itse harkita käytätkö sen lounaaseen vai bussimatkaan. Ainiin, olihan niitä maksujakin, sähköt ja ruokaa pitäsi perheelle ostaa ja... Mutta ne saa nyt odottaa. Onhan nyt sentään työpaikka. Mitä väliä vaikkei siitä mitään maksetakaan?

Kysynkin. KUINKA MONI nyt työssä oleva olisi valmis antamaan edes kuukauden palkkansa pois? Olemaan kuukauden ilman palkkaa? (Puhumattakaan puolesta vuodesta, jota työtttömille myydään). Ei tarvitse käydä teattereissa, ei shoppailemassa viidettätoista kenkäparia kaappiin jonon jatkoksi pimeisiin bileisiinsä kaapissa, ei käydä Stockan herkussa pröystäilemässä, eikä töiden jälkeen parilla. Niin ei tarvitse edes harrastaa, huh - helppoa elämää siis!?

Ei. Mitkäs ne olikaan ne motivaatiot miksi siellä töissä ylipäätään käydään? Mitenkäs korkealla oli se raha siinä mittarissa? Ellen ihan väärin muista, taisi olla ensimmäisen viiden joukossa - heti saavutusten ja työn mielekkyyden jälkeen?

Ja tämä kaikki hyväksytään hiljaisesti. Yhteiskunnan tuella. Ja suostumuksella. Miten se on mahdollista? Ja mitä hittoa tapahtui koeajalle? Kun olen kysynyt niiltä, jotka toistuvasti aina silloin tällöin uskaltavat - raukat pahaa aavistamatta - ehdottaa jotain työkokeilua minulle; ei kukaan ole osannut sitä selittää. Että miten 4 kk koeaika eroaa siitä, että olet työkokeilussa 4 kk? Paitsi tietenkin, että toisessa maksetaan palkkaa, toisessa odotetaan työntekijältä täyttä panosta, muttei sitä arvosteta silti pennin vertaa. Työnantajalla ei ole mitään velvollisuuksia. Hän voi ottaa tuon jakson jälkeen surutta seuraavan potilaan ovesta sisään. Eikä kukaan moiti. Ja työtön jää kotiinsa itkemään, kun ei kelvannutkaan vaikka parhaansa teki - ja sinä aikana ei myöskään ollut samalla tavalla mahdollisuus hakea toista paikkaa - koska porkkana tuossa on se, että VOI olla että saat siitä työpaikan. Voi olla.

Voisiko silti olla niin, että työstä maksettaisiin palkkaa? Onko se nyt niin paljon pyydetty?!

Paitiksen hilloaminen

Olipa kerran paitis, vihreä pallollinen ja siihen kuuluva pitkä hame. Ihan turhan pitkä. Ihana laadukas kangas ja kaunis kuosi. No, nämä kuuluvat tähän osastoon paitiksen hilloaminen.

Kaivoin tässä ompeluinspiraatiossani paitiksen ja hameen esille, kun nyt tuntui olevan oikea aika tehdä niille jotain. Hilloaminen sai loppua. Paita ei yksinkertaisesti enää mahtunut kiinni, uuuh - ja hame, noh, se nyt vain oli ihan turhan pitkä (en ole koskaan oppinut käyttämään nilkkapituisia hameita, olen kyllä satunnaisesti sitä harjoitellut) eikä sekään enää ihan vyötäröltä istunut. Muutaman numeron liian pienet - miten onkin noin päässyt käymään... kummallista.

Eli tämmönen paitis, ihanan laskeutuvaa viskoosia. Hihat on vähän naftit ja siis napit ei mene kiinni eikä tätä oikeen aukikaan voi pitää, heh. Eli jotain tarttis tehrä.

Sitten oli myös hame. Pitkä hame, jossa pitkä halkio sekä edessä että takana - ihan tyylikäs kyllä, ei siinä mitään - ei vaan mun juttu. Oli kyllä niin kauniisti ommeltu, että mietin, miten senkin ehkä saisin jotenkin käytettyä sen halkiokohdan... no, ehkä ei sitten kuitenkaan.

 Etsin pitkään jotain kivaa kankaanpalasta - kokeilin jo muutamaa ja leikkasinkin yhdestä vihreästä trikoosta jotain palasia - muttei se istunut. Sitten kaivoin kangaslaatikkoa uudestaan-  ja löysin tämän pinkin pallollisen kankaan, tosin joustavaa kangasta, muttei se yhtään haittaa - ja tuo vihreä mikä siinä on, sopii sävyltään tuohon puseron&hameen vihreään. Ihanaa! Sitä siis Sitten vain leikkelemään. Ja ideoimaan!

Kivointa tässä hommassa on oikeestaan juuri se, että vaikka tietää, ettei ole kuin se yksi mahdollisuus. joko onnistut tai mokaat - se ei huoleta pätkääkään: tosiasiassa vaate on kuitenkin niin huolella hillottu, että eihän se haittaa, jos ei hyvää tule. Vaihtoehtoisesti olisin voinut sen kiikuttaa kierrätykseen.

No, hameen osalta ratkaisin asian niin, että jätin taakse vetskarin enkä tehnyt takaosalle mitään. Ensitöikseni tosin lyhensin hametta baltiarallaa 40cm- tai tästä jäi semmonen 50cm hamonen.

Pienen pieni halkio jäi sekä eteen että taakse. Vedin saksilla kahtia kahdesta kohtaa ihan ylös saakka ja ompellin väliin noi pinkit pallokankaat. Jos mietit miten tuo yläosa näyttää olevan samaa kangasta (?) -  no, halusin tehdä ns hyvää työtä eli laitoin siihen palat vihreätä kangasta, jota olin leikellyt ja ompelin sen sisäpuolelle kiinni - jolloin näyttää viimeistellyltä ja siltä, kuin pinkki kuuluisi tuohon. Eikö? Ainakin noi suurinpiirtein.

Puserosta tuli tämmöinen! :)

Leikkasin ensin ihan vaan surutta hihat pois. Miettisin sitten myöhemmin teenkö niitä vai en. En tehnyt. Sitten mietin miten saan nätisti ton kankaan asettumaan/paljon sitä on ja miten se laskeutuisi selkään - en halunnut kokonaan uusia selkäpalaa eri kankaasta - nämä piti kuitenkin yhdistää jotenkin kauniisti. Joten tein näin: leikkasin ylhäältä ihan töykeesti kankaan keskeltä katki ja asettelin siihen suht ison palan kangasta ja tein vielä vähän laskoksia ylös ja ompelin. Niin ja lisäsin etuosaan, jonka irrotin siis saumoista, lisäpalan samaisesta pinkistä pallokankaasta. Yhdisin nämä. ja koska siitä näytti lopulta tulevan aika mallia iso - tein vielä jäljelle jääneestä kangastilkusta pienen tampin taakse.  Kas näin:

Täytyy sanoa, että henk.koht. - ja oikeestaan muullahan ei niin ole väliä - olen tähän enemmän kuin tyytyväinen. Tästä tuli aivan loistava uusi asu! Tykkään itse tosi paljon! :)

Nyt vaan kaunista kesäpäivää odotellessa (juuri nyt sataa, kun kirjoitan tätä) ja eikun Helsinkiin päiväkävelylle tai turistina pyörimään. Hellehattu päähän ja menoksi. Ihanan vilpoinen asu tuli! Ajattelin tonne alle ehkä vielä laittaa ohuen pitsisen alushameen - se sulkee turhan avonaisen hiha-aukon (tarvi kaiken näkyä kuitenkaan) ja lisäksi tuo vähän pitsiä helmaan. Avot! Tää on kyllä niin kiva harrastus - ja mikä uuden tekemisen riemu! :)

Vai mitä olet mieltä? Kannattiko tuhota tuo hillottu paitis ja hame?