Aika riisipuuron on...

Oltiin tässä muutama viikko sitten pyöräilemässä ja kyseisen puun kohdalla alkoi kuulua kummallista nau úntaa. Olin ihan varma, että siellä on joku kissaparka, joka ei osaa tulla alas. Vaan eipäs ollutkaan: vaan orava! Se onneton istua kökötti samalla paikalla eikä uskaltanut eväänsä liikauttaa: vaikutti ihan siltä, kuin se olisi onneton emonsa hukannut. Oli kyllä hiljaa heti, kun siihen jäätiin katsomaan ja aloitti naukumisen heti, kun lähdetttiin. Hassu otus.Takaisin tullessa se kyllä jo loikki, eli ehkä se emo ei sittenkään ollut hukassa.

No, nyt on vaahteroista ja muista puista lehdet pudonneet. Tänään huomasin, että tosiaan - on enää 2 kuukautta aikaa jouluun. Meillä on tehty jo luumutorttuja varmaan syyskuussa ja kahteen kertaan jo riisipuuroakin. Se on vaan niin hyvää. Nyt taisin tehdä puoliksi kookosmaitoon ja lisäksi laitoin kauramaitoa - ja riisit tietenkin veteen ensin kiehumaan. Olen muuten joskus ajat sitten ostanut semmoisen puurokattilan, johon loroteaan vettä sinne kattilan sisälle eli siis kiinninäisenä katttilassa. Se on ihan paras kattila puurolle, siitä en luovu! Jokos on riisipuuro teillä kiehunut?

Niin, jouluunhan liittyy kaikki se kinkun syöminen ja muu vastaava myöskin - tai -ei mun jouluun, mutta yleisesti ottaen aika monen. Kirjoitinkin muuten tuossa jokin aika sittten aiheesta miksi ihmeessä lihaa syödään joka päivä ja tuosta aiheesta - ja lehmistä ym -  lisää löydät tästä artikkelista. Kiva, jos klikkaat & käyt lukemassa!

Nyt taidan mennä pikkuhiljaa nukkumaan. Oikein kauniita unia itsekullekin! 

Miten saat kilpirauhasen aineenvaihduntaan lisäbuustia!

Olen kärsinyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta nyt about sen seitsemän vuotta. Sain sen jälkeenpäin ajatellen luultavasti sen hetkisen elämäntilanteen yhteenlasketun ylettömän stressimäärän takia. Oli vähän too much kaikkea rankkaa vuoden kahden sisään ja söin huonosti eli en juuri mitään kunnollista, leipää pupelsin lounaaksi ja jogurtin välipalaksi. Ei vaan ollut voimia keskittyä itseensä ja oma ihmisarvo ja itsetunto oli nollissa. Kaikki energia meni muiden ja enimmäkseen ikävien asioiden hoitamiseen ja niistä selviytymiseen.

Sitten jossain kohti tajusin, että mitä ihmettä - en enää taivukaan joogassa loppuvenytyksiin, en saanut heitettyä jalkoja pään yli, koska pömppö otti vastaan! Se oli aika järkyttävä huomio. Ja kuten aina elämässä käy - sitä tottuu asioihin. Myös pömppövatsoihin. En vain päässyt siitä näillä eväillä. Ei mulla ollut aikaa miettiä painoa, ei ollut ollut mitään ongelmaa painon kanssa koskaan ennen ja näytin hyvältä. No, jossain kohti sain thyroxinin hoidon ja rupesi pää taas toimimaan eli aivosumu katosi pikkuhiljaa ja jopa kuvittelin pääseväni takaisin omiin mittoihini. Heh, kiloja onkin tullut tasasen tappavaan tahtiin -kuten sanonta kuuluu- melkeen 20 ylimääräistä! Ja se on muuten paljon se, pienessä ihmisessä!

Tämä kilppariongelma ei ole mikään kiva juttu muutenkaan - lääkeannostusta ei aina saada ihan kohdalleen ja B12 vitamiini- ja rauta-arvoja pitää tarkkailla. Paino ei ole silti laskenut mihinkään. Masennuslääkeitäkin mulle koitettiin jossain kohti myydä, mutten niitä suostu syömään suin surminkaan. Tähän asti olen onnistunut olemaan ilman ja meinaan onnistua jatkossakin - täytyy vain pitää spirittiä korkealla ja pysyä positiivisena. Ei saa vaipua. Voitte uskoa, että olen rampannut muutamien terveyskeskuslääkärien juttusilla. Yksi antoi mulle lääkkeeksi lihavuuden hoitoon tarkoitetttuja pillereitä. Että napsit noita päivittäin: ne syö siitä ruoasta sen rasvan ja sitä kautta laihtuu. Aha? No, entäs jos en syö rasvasia ruokia? En syö mitään tiriseviä pihvejä enkä ranskalaisia, enkä munkkeja kuin harvoin. Metsästääkö tuo pilleri sitä pientä rasvaa mikä leivän päältä liukenee vatsaan? Ihan naurettavaa. Ja sen jälkeen olisi pitänyt alkaa piikittämään itseään jollain lääkkeellä, jota käytetään myös diabeteksen hoidossa. Juu kiitos ei. En koskaan hakenut niitä. Mielummin popsin vaikka ituja kuin pillereitä!

Sitten joskus 4v. sitten kävin ravitsemusterapeutin juttusilla. Kerroin, että syön huonosti, ja myönnän sen. Tiedän, että olen laiminlyönyt itseäni ja ravintoani - syyttä ja syystä. Annoin päiväkirjani - sen ruoka - josta näkyi päivittäinen onneton ruokailuni. Eli kaloreita (niitähän siinä laskettiin eikä ruoan ravitsemusarvoa) oli varmaan alle 1000 joka päivä - eli elin siis ns. säästöliekillä. Tosin täytyy sanoa, etten ole kyllä ikinä tykännyt kaloreita laskea enkä ole aloittanut sitä vieläkään. Minusta on ihan eri asia syödä vaikka donitsi tai riisikeksejä jos kummassakin olisi sama määrä kaloreita - niiden ravintoarvot ovat kuitenkin aivan erilaiset!

No, mitä teki ravitsemusterapeutti? Määräsi minut syömään pari viikkoa pussiruokaa, aamusta iltaan. Että syöt nyt sen - olikohan se nyt 700 kcl/pv - ja katsotaan sitten tilanne. Että siis mitä? Eihän minun ongelma ollut liika syönti. Päinvastoin! En aloittanut tuota kuuria. Olisin luultavasti joutunut ketoosiin ja tiputukseen. Myöhemmin hän myönsi, ettei tiedä kilpirauhasesta juuri mitään. Nice.

Tässä vastikään kävin taas epätoivosena lääkärillä. En kestä tätä enää. Paino vain nousee. Absurdia. Ihan sama syönkö vai en, liikunko reippaasti vai en. Kerroin, että vedin viime keväänä parin kuukauden buustin eli kävin joka viikko ainakin kaksi kertaa sauvakävelemässä, semmoisen 30-45 min. Joo, voi kuulostaa vähältä, mutta laitapa itse 20kg rinkka selkään ja sitten reippaasti hölkkäämään kun sitä hengästyy jo ihan vähästä - ja voin sanoa, ettei se ole kivaa! Ei ole myöskään kiva se mitä asiasta tietämättömät ihmiset auliisti neuvovat: että nyt vain syöt vähemmän (?) ja liikut enemmän, kyllä se siitä lähtee! Kun se kilpirauhasen vajaatoiminnassa EI vaan mene niin. Valitan. Tuon sauvakävelyjakson aikana tuli hiki ja olin reipas. Lähtikö kiloja? No ei. Tuli 2 kg lisää!

Eli voitte ehkä uskoa, että olo alkaa olla epätoivoinen. Niin ja se lääkäri? Hän oli vielä erikoistunut kilpirauhasen vajaatoimintaan. Mielestäni se tässä tapauksessa - anteeksi nyt vain - tarkoitti sitä, että koska hän tietää siitä "kaiken" (ainakin noin niinkuin omasta mielestään) niin potilasta ei juuri tarvinnut kuunnella, hänellä oli ohjeet valmiina. Se oli, että nyt ulos ja lähdet pyöräilemään! Selvä - ajattelin mielessäni: voisihan sitä tehdä jotain viiden kilsan lenkkejä ja sama takaisin, siihen menee jo tunti, onhan se jo reipasta ja hiki tulee... Ei. Lääkäri ehdotti lisäksi, että alkaisin käymään maauimalassa, se olisi tehokasta. Ahaa, ok. Sanoin, että muuten hyvä mutta sinne pitää mennä kahdella bussilla, on vähän hankalan matkan päässä. Hän tarkoitti, että menettte (lapsi mukaan) tietenkin pyörällä! Ja sitten uit siellä kunnon matkat, syötte eväät ja sitten pyöräilettte takaisin. Teet sen 1-2 x viikossa niin kyllä se siitä. Tämä oli siis hänen neuvonsa? Heh, sinne on reilu 15 km, sama takaisin ja vielä uintia välissä. Huh, näytinkö mä joltain himofillaristilta? Juu kiitos ei. Millä energialla tuo oli tarkoitus jaksaa? Siitä ei ollut puhetta.

 Niinpä lähdin jälleen kerran pettyneenä lääkärin vastaanotolta. Ikävä sanoa: yhtä tyhjän kanssa. Olin jo jonkin aikaa odotellut kirjastosta Haylie Pomroyn kirjaa: Nopea aineenvaihdunta. Kun sen sain käsiini, ahmin sen muutamassa illassa. Olihan se sikäli mielenkiintoinen toki, että alussa esimerkiksi kerrotaan eri elinten toiminnasta, mitä ne tarvitsevat ja mihin  ja miten mikäkin elimistössä vaikuttaa. Eihän siinä varmaan mitään uutta auringon alla ollut, olipahan kkuitenkin mielenkiintoisesti kirjoitettu ja halusin ehdottomasti kokeilla tätä.
Niinpä ajattelin sitouttaa itseni tuohon kuukauden verran, tai aina viikon kerrallaan. Kirja on kyllä seikkaperäisesti kirjoitettu, mutta kuitenkin ensin käsitin, että joka viikolle on eri ohjelma ja mietin miten se tuottaa käytännössä vaikeuksia: kuitenkin periaatteessa pyöritellään samantyyppistä ohjelmaa tiettyinä päivinä. Eli idea on se, että parina päivänä syödään enempi hiilareita, toisena proteiinia ja viimeisessä vaiheessa hyviä rasvoja kuten avocadoa ja kookosta. Tuli tästä kaikesta mieleeni kyllä jo ajat sitten lukemani Daymond Harveyn ja Marilynin kirjoittama kirja: Elämäsi kuntoon. Siinä idea perustuu aika pitkälti siihen, ettei syödä proteiinia ja hiilareita sekaisin, vaan aina kasviksia niiden kanssa ja pidetään huolta elimistön eliminaatiosykleistä; milloin elimistö tekee mitäkin - ja sille todellakin annetaan myös rauha toimia eikä tuputeta jotain pientä purtavaa kokoajan.

Eli näillä eväillä eteenpäin!

Aloitin reilu viikko sitten. Oman lisänsä toi se, että vaikka kirjassa puhutaan, että myös vegaani voi helposti käydä tämän läpi, niin ohjeissa ei paljoakaan ollut vegaaneille sopivaa ruokaa - joka ohjeessa on jotain nautaa kalkkunaa ja ties mitä mitä en suin surminkaan lautaselleni saatikka suuhuni laita. Eli piti keksiä vähän omat viritelmät, muttei tuo nyt vaikeaa loppujen lopuksi ollut: kasvikunnan tuotteista saa helposti proteiinia. Piti vain vähän soveltaa.

Ensimmäisenä päivänä oli aivan ihana kokeilla uutta salaattia: en olisi tätä itse älynnytkään kokeilla! Tähän omenapinaatti-salaattiin tuli:

• pari rkl punasipulia (älä laita liikaa, raakana ei hyvä)
• vihreä omena paloina ja kuorittuna
• porkkana paloina
• sitruunan mehua
• reilun desin verran keitettyjä kikherneitä
• reilu dl kuutioitua kuorittua kurkkua
• babypinaattia

Entäs kastike? Se piti tehdä mangoista. Ah, mangot maksoivat melkein 5€/kilo enkä oikein koskaan ole oppinut niitä käyttämään. Ratkaisin asian ostamalla purkin vauvanruokamangoa! Hih. aivan! Eli mangokastikeeseen sekoitin:

• 1/2 prk vauvansosemangoa
• 1 rkl balsamicoetikkaa
• 1 tl sitruunamehua

Sitten vaan sekoitellen ja suuhun. Oli muuten hyvää! Ihanan raikasta! Ja niin paljon parempi välipala kuin joku onneton pari leipäviipaletta, joissa ehkä nippanappa vähän keiju, ja jos hyvin kävi ehkä kurkkuakin. Tästä tuli kyllä ihan ehdoton suosikki!

Ensimmäisen viikon aikana söin aika kellontarkkaan, kolmen tunnin välein. Suunnittelin etukäteen (mitä en ikinä tee) ruokailut ja sen, että kaapista löytyy sitä mitä pitääkin eikä mitä sattuu (niinkuin yleensä). Toisen viikon alussa uskalsin vasta mennä vaaálle. 2 kg oli lähtenyt! Jee. Tätä jatketaan!

Kiitos ja laitathan kommentin jos tykkäsit tästä ja haluat jakaa jonkin ajatuksen aiheesta.

Miten liput vanhenee?

On tosi hienoa, että voi antaa jollekin lahjakortin, jolloin saaja voi sitten itse käyttää sen siihen liikkeeseen parhaaksi katsomallaan tavalla ja silloin kun parhaiten sopii. Tai voit itse ostaa jotain käytettäväksi myöhemmin. Tarkoitushan on, että hyödyke vaihtaa omistajaa, eikö? - eli että tuotteen tai palvelun myyjä saa rahat ja vastapalvelukseksi antaa myös jotain. No, kaikki ei aina mene niin. Jos et huomaa lukea niitä pienellä präntättyjä juttuja.

Mulla on nyt pari kertaa käyny nimittäin niin, että joku lahjakortti on odottanut ns parempia (tai ehkä tässä tapauksessa pahempia) päiviä, jolloin se tulisi käyttää ja kun sitten sen käytät, ei sitä enää olekaan! Kas vain! Hävisi! Rahat kyllä kelpasi - muttei enää saa palvelua vastineeksi. En ymmärrä - eikös koulussakin jo opetettu, että debet ja kredit puoli pitää olla tasan loppumetreillä? Että kun rahaa tulee sisään, on silloin myös varastosta jotain lähtenyt - eli puntit on tasan. Tosin mitäs nykypäivänä kukaan debiteistä ymmärtää, kun pankit ovat sekoittaneet ne kaupassa maksu- sekä rahannostopisteisiin niin, että mummot ei enää tiedä onko se otto vai pano. Kas noin helppo se on suomeksi sanoa.

Käydään aika harvoin leffassa, eikä ainoastaan siksi, että tuossa valtavirtaelokuvateatterissa on liput nykyään ihan sikakalliita. Töykeetä suorastaan. Ostinpa sitten pari e-lippua kesäkuun lopussa, kun mentiin lapsen kanssa katsomaan aiemmin luetun kirjan, Roald Dahlin, perusteella tehty elokuva (kirja oli kyllä parempi, kuten yleensä, vaikkei leffakaan huono ollut) koska kummatkin pidetään kaikesta fantasia jutuista. Päiväleffat maksoi ennen 7€, mutta "uudistuksen" myötä hinnat "tasattiin" eli siis: ne nousi. Ostin sitten 3 e-lippua, joka oli edullisin vaihtoehto enkä enempää tarvinnut. Mietin, että yksi jää - pitää katsoa, kun tulee joku vastaava mihin voi lapsen kanssa mennä, että tulee sekin käytettyä ja toinen ostetaan sitten tiskiltä. Ok.

Nyt sitten syyskuun lopulla olisimme menneet uutta fantasia elokuvaa katsomaan enkä päässyt omaan tiliin ollenkaan. Piti ilmoittaa oma syntymäaikansa. Mä inhoon sitä. En ajattele itsekään koskaan milloin olen syntynyt saatikka vietä tai laske syntymäpäiviä - silti minut pakotetaan lisäämään se joka paikkaan. Et pääse Kelaan, et operaatttorille, et terveyskeskukseen, et mihinkään, jos et ilmoita syntymäaikaasi. Ja koska sähköpostiosoitteeni oli ihan jotain muuta kuin omalla nimelläni oli tietenkin syntymäaikakin keksitty eikä se tietenkään ollut missään ylhäällä. Miksi olisi ollut? Olin ennenkin päässyt tilille. Nyt jostain syystä en.

No, jouduin laittamaan viestiä elokuvateatterin sähköpostiin. Sain tiedon, että löytyi kaksi eri tunnusta ja hän poisti niistä toisen! Mitä? En ollut pyytänyt sellaista. No, sama se. Pääsin sitten tililleni kuitenkin. Ihmettelin missä se yksi leffalippu on? Ei löydy mistään. Näen sieltä vain käytetyt liput, ja etttä kesäkuun lopussa on käyty leffassa. Laitoin asiasta kyselyn. Kysyin asiaa kahteen kertaan - mihin se yksi lippu katosi!? - ja minulle vastattiin vain, ettei siellä mitään käytettävää lippua ole. What? En uskonut, ettei lippu olisi, koska tiesin että oli (!) - heikompi olisi tässä kohtaa jo luullut olevansa vainoharhainen. Tililtä ei selvinnyt, monta olin ostanut. Sieltä oli töykeesti vain poistettu yksi lippu. Noh. sitten kun asiaa kolmanteen kertaan jankkasin, sain tylyn vastauksen:

"Toisella tunnuksellanne "XX" oli ostettu 29.6.2016   3 x arkipäivän e-sarjalippuja, jotka vanhentuivat 29.9.2016. Näistä oli siis jo 2 käytetty. Valitettavasti emme voi hyvittää jo vanhentuneita sarjalippuja."

Eli siis olin tehnyt kyselyn 1.10. ja liput "menivät vanhaksi" 29.9.! Yksi päivä välissä! Minustta tämän on tosi töykeetä - ei voi asiakaspalvelusta enää puhua edes. Miten vaikeeta olisi vaikkapa laittaa ystävällisesti 14 pv ennen, kuin liput "vanhenevat" (kas kun eivät pilaannu) niin sinne sähköpostiin viestiä, että muistathan käyttää lippusi ennen XX. Sehän on lisämarkkinointia! Ihan vinkkinä!! Ystävällinen ilmoitus, että kannatta että nyt menee XX leffoja - valitse omasi? Sen sijaan, että poistaa liput asiakkaan tililtä, vaikka ne on jo maksettu. Samaa tekniikkaa toki käytetään, jos saat luottokortilla lahjakortin etkä huomaa päivämäärää - sinne meni, hei vaan.

Tästä jäi käteen vain ja ainoastaan se, etten todellakaan enää käytä kyseistä laitosta. Boikotoin. Onneksi noita on vielä muutamia pieniä, joissa aion tästälähin käydä. En pidä tämmöisestä ihmisten aliarvioimisesta ja vallankäytöstä - että piiloudutaan jonkin typerän sanahelinän "valitettavasti emme voi hyvittää" - taakse. Pyysinkö jotain hyvityksiä? Rahoja takaisin? Jotka he ilmaiseksi saivat, heh. Nythän maksoin itse asiassa noista kahdesta lipusta paljon enemmän kuin kalleimpaan ilta-aikaan! Ilmeisesti menee liian hyvin, kun ei tarvitse enää asiakkaista välittää. Ja yksi päivä! Hah! Mitä surkeeta käytöstä asiakkaita kohtaan. Ymmärtäisin, jos joku vielä 5 vuoden jälkeen perää jotain saatavaa, mutta jos on yksi päivä tai viikko... huoh! Eikö se ole inhimillistä?

Olisin ollut tosi iloinen, jos olisivat ilmoittaneet, että valitetttavasti se juri eilen oli poistettu "vanhentuneena", mutta laittavat nyt sen viikoksi vielä voimaan niin voit käyttää sen ja käydä katsomassa valitsemanne elokuvan. Pieni kädenojennus ja olisin vastakin vienyt rahani sinne. Varsinkin, kun en ole mitään "tuotettta" halunnut, eli eivät joutuneet jotain hyödykettä antamaan, joka häviää varastosta. Aika harvoin ne teatterit on ihan täynnä kuitenkaan ja yhtälailla se kone käy. Onneksi on muitakin, joissa usein tulee käytyäkin. Tämä leffa ei vain (vielä ainakaan) olisi mennyt muualla. 

Suosittelen käyttämään pieniä elokuvateattereita, ettei käy niin, että meillä on kohta yksi jätti monopoli, joka vie kyllä rahasi ja nostaa hintoja uusien teattereiden rakentamisen kattamiseksi jatkuvasti eikä siinä pieni ihminen voi tehdä mitään. Ja jos et huomaa, vie maksetut liputkin. Eikä pointti nyt ollut siinä, että jos olisin muistanut sen laittaa kalenterin kulmaan, olisi ehkä tullut käytettyä. Ehkä. Tosin tuon syntymäaikasotkun takia koitin mennä sinne jo viikko sitten tarkistamaan asiaa, mutten päässyt. Ei nyt ollut elokuvateatterilta ihan napakymppisuoritus. Eikä ainakaan hyvää asiakaspalvelua, jos ollenkaan.

Niinpä aion boikotoida kyseistä laitosta. Onko sulle käynyt vastaavaa? Kerro ihmeessä! 

Negojen poistolla uutta energiaa

Huh! Onpahan viimeiset pari päivää mennyt järjestellessä kaappeja ja varsinkin tutkiessa mitä ne kaikki on aikojen saatossa syöneet. Ainakin valokuvia ja negoja löytyi aika monta laatikollista. Niinpä kävin vanhojen valokuvien kimppuun - enkä kyllä kovinkaan jäänyt haikailemaan vanhojen kuvien ja elämien tunnelmiin paitsi ehkä nyt siltä osin miten lapset on niin äkkiä kasvaneet. Vastahan ne oli pieniä suloisia pikkusia. No, sulosia ja rakkaita toki vieläkin, vaikkei niin pikkusia. Enimmäkseen jätin kuvat sikseen, mutta ne negat! Pikkuhiljaa aloin niitä saksimaan poikki...

Kävin jo aiemmin nämä läpi, pari kuukautta sitten. Tai niin luulin. Nyt tein sen uudestaan vähän rankemmalla kädellä. Kun valokuvia oli (toki kansioissaan suurin osa) noin kolmen banaatilaatikollisen verran ja negojakin jo yksi kokonainen, niin jotain piti tehdä. Otin siis ihan surutta - vaikka alussa hieman hirvitti - sakset käteen ja naps naps vaan, leikkasin surutta negat poikki. Enkä tiiraillut niitä valoa vasten. Sinne meni.

Mietin vain, että mitä ihmettä niitäkin on tullut viimeiset 20v. säilytettyä? Tuskin edes tietäisin mihin ne voisi viedä, jos jostain jonkun kuvan haluaisin? Ei ole enää mm. sitä Anttilan valokuvan palautuspistettä - ainiin, eihän muuten enää ole koko Anttilaa, heh. Niin se maailma muuttuu.

Kylläpäs kuitenkin tuli puhdistettu fiilis siihenkin kaappiin. Ja kummasti tilaa. Pitää vain tehdä tilaa uusille asioille elämässä. Uusille kokemuksille ja uusille kuvillekin! (Nyt ilman niitä negoja).

Nyt on tilaa uudelle energialle tulla elämäään, kun ei kaapit notku vanhoja paikalleen jämähtäneitä asioita. Toki niitä kuvia jäi vielä ihan riittävästi, vaikka sieltä täältä osan napsinkin heitettäväksi, kummallisimmat. Eniten varmaan harmittaa, kun niitä ei tule edes katsottua. Kuka jaksaa katsella jotain iänikuisia valokuvia, jos joskus kylään eksyisi? No, sillä ainakin pääsee vieraista nopeasti eroon,  heh, jos haluais. Eikä nykyään kukaan edes eksy kylään - asiat hoidetaan somessa tai puhelimitse. Harva tulee enää oven taakse. Onneksi muutama ihana ystävä vielä kuitenkin!

Suosittelen kuitenkin kuvien läpikäyntiä. Siinä tulee samalla mietittyä monta asiaa, miten yksi asia elämässä johti toiseen ja niin edelleen. Elämän virta kulkee kuvina.

Kiitos ja jätäthän kommentti. Joko olet itse käynyt vanhoja kuvia läpi?