perjantai 25. marraskuuta 2016

Kullankeltainen Perjantai

Mä en ymmärrä mikä ihmeen Black Friday tänään on. Tai siis, että tarvitaako sellaista? Eikös tätä kulutushyseriaa ole muutenkin jo ihan riittävästi lietsottu? Itse ainakin oon tällä viikolla konmaritttanut vaatteeni uudestaan, rankemmalla kädellä, kuin ensimmäisellä kerralla - mikä ei tietenkään ole sen tarkoitus, tiedän. Mä vaan laitoin aika paljon vaatetta sivuun ihan sitäkin silmällä pitäen, että niistä jotain sitten modifioin. Nojaa, tulipahan nekin pino nyt uudestaan läpikäytyä. Ja suurin osa päätyy lopulta kuitenkin hyvään tarkoitukseen (Konttiin) eli ihana kun sai pois kuleksimasta paljon sellaista vaatetta, mitä ei enää käytä. Enkä halua vaatteita enää jättää odottamaan jotain parempia päiviä....

Tänään on muuten myös Älä osta mitään - päivä. Jotenkin absurdia laittaa ne samalle päivälle! Eikös se nyt ole vähän sama asia, kuin vaikka viet alkoholistin kapakkaan ja sanot, että tänään(kään) ei sitten juoda mitään, eihän? - ja laitat lasia nenän eteen. Samanlaisia kiusauksia siellä kaupoissa on, hyllyt pursuu osta osta ja ale ale -kylttejä. Tai jos kuurot viedään juhlallisesti konserttisaliin kuuntelemaan uusinta sinfoniaa? Ihan yhtä hyödyllistä. Sorry meni vähän sarkasmin puolelle. Jotenkin näkisin, että nämä voisi kuitenkin olla eri päivinä, päiviä kuitenkin piisaa. Vai mitä olet mieltä?

Samapa tuo. Mä en muutenkaan tykkää mustasta. Siis väristä. Enkä mustista perjantaistakaan. Jotenkin masentava nimikin. Niinpä mä boikotoin. En ostanut enkä osta tänään mitään (muutamaa ruokatuotettta lukuunottamatta). Ja vastaiskuna mustalle tein tämmöstä ihanaa samettisen pehmeää kullankeltaista bataatti-porkkana-kookoskeitttoa. Niin helppoa ja niin hyvää. Vieressä eilen leivottua leipää.


PS: Ei tähän ole sen kummempaa ohjettta, muutama porkkana kuoritaan, pala bataatia samoin, paloiksi ja kiehumaan. Mausteiksi laitoin vähän suolaa, jeeraa (mä laitan sitä vähän joka paikkaan, heh) curryakin taisi livahtaa vähän ja hippunen kasvisliemikuutiosta. Survotaan zum zum-koneella ja sitten avataan kookosmaitopurkki ja laitetaan maun mukaan, sekoitetaan ja kuumennetaan. Ja nautitaan hyvää lämmintä sosekeitttoa. Ei ole mieli musta ainakaan tuon jälkeen :)

No mitä pidät Black Fridaysta? Ja teitkö kenties bataatti-porkkana-kookoskeittoa?

tiistai 22. marraskuuta 2016

Kiusaako lapset kännykällä - Katso ehdotus!

Luin tänään Ilta-Sanomista ihan oudosta kiusaamishaasteesta, jossa oppilaat ovat jollain ala-asteella keksineet "Ope ragee" kiusaamisen, jossa opettajaa koitetaan tahallaan ja tarkoituksella ärsyttää sietokyvyn äärirajoille ja jos joku onnistuu saamaan opettajan raivoamisen partaalle, lähtee heti kännyvideo käyntiin! Ja youtube laulaa. Siis voi itku! Miten tähän on joudutttu?

Tässä vielä, jos et nähnyt tuota artikkelia aiheesta.

Kännykät ei minun mielestä muutenkaan edes kuulu kouluun. En ymmärrä miten ei lapsilla - varsinkaan alakoululaisilla - ole muuta tekemistä pihalla välkillä, kuin katsella videoita ja naputella whatsúppeja. Saattaa olla joku kesän kulahtanut futispallo pihalla pyörimässä, pari keinua. Muuten potkitaan seiniä? (Onneksi eivät toisiaan). Miten sitä ollaan niin kädetttömiä lasten kanssa?

Jos bussiin menet, on ihan jokaisella lapsella (melkein sillä rattaissa olevalla 2 vuotiaalla myös, että olisi hiljaa: (mutta mitä tapahtui pehmoleluille?) känny tai tabletti kädessä. Ja vaikka kaverukset istuisivat vierekkäin, keskenään. - keskustelevat he puhelinten näyttöjen välityksellä toisilleen. Jos istuin vieressä, koitan aina näyttää hyvää esimerkkiä kaivamalla itse jonkun kirjan, joita aina kanniskelen laukuissani, käteeni ja alan antaumuksella lukea sitä sen sijaan, että katsoisin mitä joku randomikaveri on päivittänyt faceen tai onko jotain sähköpostteja, joilla en sillä hetkellä tee yhtään mitään kuitenkaan. Pitää oppia olemaan siinä hetkessä, katsella maisemia. kuunnella omia ajatuksiaan.

Ehdotan, että pidetään kouluviikko ilman kännykkää vaikka Itsenäisyyspäivä-viikolla? 
Kuka lähtee mukaan? Nyt kysyn tätä vanhemmilta, en lapsilta, huom!


Ja miten ei vanhemmat (muka) osaa lapsiaan kasvattaa niin, ettei lähdetä mukaan tommoseen hölmöilyyn. Pitäisikö käydä ihan perusteellinen keskustelu siitä miksi siellä koulussa oikein käydään ja mitä se opettaja siellä tekee - keitä varten hän siellä on?  Eihän ne lapset pelikauppaan mennessäänkään ala puhallusputkella ampumaan herneitä myyjjän nenään, jos haluaa uuden pelin, vai? Jotain rotia.

Nykyajan älyuhelin on vähän niinkuin entisajan tuli. Huono isäntä, mutta hyvä renki.

Jäin miettimään miten vaikeeta oikeesti on ratkaista tämä yhtälö. Ei voi olla kovin vaikeeta. Jos kerran kouluun on mentävä puhelin kädessä/taskussa/repussa (keksin siihen vain yhden syyn: voi ilmoittaa kotiin vanhemmille, jos meneekin kaverilleen koulun jälkeen) niin miksei niitä kerätä heti koulupäivän aluksi johonkin vaikka opettajalla olevaan laatikkoon, johon jokainen laittaa omansa omalla nimellä varustetussa pussukassaan? Koko koulupäivän ajaksi eli ei mitään välituntihakemisia. Lapset ovat monet nimittäin jo aivan addiktoituneet puhelimiisa/nettiin. Tai vielä parempi: joku omilla nimillä varustettu lokerikko missä ne puhelimet on (ei ne siellä pulpetissa pysy kuitenkaan, sen kaikki tietää) ja koulun päätyttyä voisi jokainen hakea omansa. Tulisi siellä ulkonakin tehtyä jotain muuta, kuin näprättyä sormet kohmeessa puhelinta. Ja ehkä jopa se arvostus opettajaa kohtaan palaisi ja voisi kiinnostus aineita kohtaan lisääntyä, kun voisi keskittyä siihen mistä puhutaan eikä kokoajan tarvitsisi miettiä mitä vielä voisi salaa kuvata? Eli siis win-win situation.

Vai onko niin, ettei tuotakaan saa tehdä - koska eihän oppilaita saa enää kieltää mistään!?

Mitäs olet mieltä? Olisiko hyvä idea? Ilmoittaisitko lapsesi mukaan? 

Onkos pannu kuumana?

Olen niin pettynyt. Iittala/Hackmanin asiakaspalveluun - tai onko sitä edes?

Sain viime vuonna ilokseni lahjaksi Hackmannin 28cm ison paistinpannun. Sellaisen, joka sopii myös induktioliedelle - no sehän ei haittaa vaikka meillä onkin keraaminen liesi. Olen kyllä aika monta paistinpannua ja wokkipannua sun muuta elämäni aikana käyttänyt ja ostanut - ruokaa kun on tullut tehtyä. Nyt tämä nimenomainen pannu kuitenkin alkoi hetimiten käyttäytyä oudosti. Kun kyseessä on halkaisijaltaan noinkin iso pannu oli aika epämiellyttävää - jos ei jopa vaarallista - kun pannu pyöri levyllä ja jos vahingossa ohimennessä tai hämmentäessä koski siihen kahvaan (joka tietenkin on aina sivulla, vaikkei pikkulapsia talossa olekaan) lähti koko pannu sisuksineen pyörimään levyllä. Oli pari täpärää tilannettta, ettei tippunut ruokineen lattialle! Eli aika ikävää siis. Eikä sitä siksi tullut käytettyä niin usein kuin muuten olisi. Keskellä oli punainen iso piste, mikä minusta siinä jo oli alun alkaenkin- tai en tiedä, ehkä se tuli ekalla paistokerralla?

No, nyt sitten vihdoin otin asiaksi laittaa reklamaation asiasta. Kävimme ensin siis sähköpostikeskustelua, jossa sitten neuvottiin laittamaan se postiin. Helppo nakki, Paitsi, että ei. Miten mä käärin sen pannun kahvoineen päivineen niin, että se on vielä perilläkin yhdessä nipussa? Not. Niinpä lähdin bussilla sitä viemään Iittalan Outletiin - aikaa siihen meni reilu tunti. Paistinpannu lähti siis eteenpäin ja nyt sain sitten vastauksen. Siinä sanottiin muunmuassa näin:
Tuotteessa on selvästi nähtävissä värimuutoksia. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että pannu on jossain vaiheessa ylikuumentunut ja näin harmittavasti aiheuttanut pohjan muuttumisen kuperaksi.
Tuote ei kuulu tuotetakuun piiriin.
Poikkeuksellisesti aiheutuneesta harmista lähetämme sinulle etukupongin (25%), joka on käytettävissä omissa Iittala Store ja Iittala Outlet myymälöissämme.
Hmm. Saanko nyt hieman ihmetellä tätä asiaa?

  1. Ensinnäkin - mitä ihmeen virkaa on paistinpannulla, jota ei saa käyttää kuumalla levyllä? Väittäisin, että tiedän jo miten sitä nappulaa pitää säätää, ettei ruoka pala pohjaan.
  2. Ja toisekseen: jos kerran se on mennyt pilalle kuumuudesta johtuen niin onko se kuluttajan vika ja yhtäkkiä koko tuote - eli siis pannu - ei kuulukaan takuun piiriin. Vai onko tuote tässä tapauksessa se pannu vai lämpötila? Miksi siis minun piti vaivautua paikan päälle? 
  3. Kolmanneksi: oletin ilman muuta, että hyvitykseksi tulee uusi pannu! Ja Pah! Mitä vielä! Saankin moitteitta, etten olekaan osannut käyttää paistinpannua oikein! Tosi helppoa syyttää asiakasta. Mikä vitsi! En näe tuota hyvityksenä, vaan pakko-ostona: silloinhan saisin vain 25% uuden pannun tai kattilan hinnasta eli noh - sen kahvan? Ja maksaisin silti 75% itse uudesta! Hei nyt alkaa kuumenemaan! 
Eli loppujen lopuksi jäi vain paha mieli. Ja uuden paistinpannun osto edessä. Jäin vielä katsomaan netistä uusien hintoja. 28cm induktioliesdelle sopivaa paistinpannua (sehän on aina kalliimpi) löytyi vain yksi, josta sanottiin netissä näin:
Hackmanin Kovanaama NOH (Non-Overheatable) pannu on täydellinen paistinpannu induktioliedelle. Kovanaama NOH pannussa on erityinen nikkeliä ja rautaa sisältävä induktio-pohjalevy, joka estää paistinpannun ylikuumentumisen induktioliedellä. NOH-pannun lämpötila asettuu 230 asteeseen jolloin pannua on mahdoton polttaa pohjaan.
Saanko mä nyt kymmenen pistettä ja papukaija merkin, kun mä onnistuin mahdottomassa? Eikös nyt induktioliedelle tarkoitettua pannua voi käyttää myös keraamisella, muttei toisinpäin. Miten siis se kuumeni liikaa keraamisella? Ja minun kustannuksellani? Hinta oli netissä noin 105€ eli ei ihan markettihinta. Nyt en voi tarkistaa mallia, koska sitähän ei minulla enää ole eikä se pannussa lue. En näe tässä nyt asiakaspalvelua tai mitään hyvitystä.

Näinkö tämä menee nykyään? Onko sulle käynyt vastaavalla tavalla? Kerro ihmeessä!


perjantai 18. marraskuuta 2016

Hummusta ja tahinia, namia

Mä aina välillä laitan joko aamusta tai yön yli likoamaan paketillisen kik-herneitä ja keitän niitä sitten sen tunnin verran. Jäähdytyään laitan pakkaseen 2dl pussukoihin. Osasta teen samantien jotain hyvää, niinkuin nyt hmmusta. Hummuksen teko on niin helppoa ja jos 2 dl suunnilleen laittaa kikherneitä siitä tulee ihan kiva määrä leivän päälle. Ohjeen hummukseen löydät vaikka täältä

Tahinia saa toki kaupasta, mutta sitä on niin älyttömän helppo tehdä itsekin, että jos vaan vähän jaksaa vaivaa nähdä, kannattaa:

Laitoin n 2 dl seesaminsiemeniä kuivalle pannulle. Niitä voi siinä puuhaarukalla käännellä 2-3 minuuttia. Varo, ettei ne vaan pääse palamaan. Ne voi kyllä poksahdella kuin popcornit, muttei niistä poppareita saa, heh.
Sitten vaan koneeseen ja lorauttele sinne öljyä joukkoon. Mä laitoin oliiviöljyä - rypsiöljykin käy ihan yhtä hyvin. En osaa sanoa tarkkaa määrää, koska se menee mutulla. Siitä pitää kuitenkin tulla hyvää, juoksevaa eikä liian kökköstä, että siemenet näkyy. Purkissa öljy erottuu päällimmäiseksi, mutta sen voi sekottaa. Kestää kuitenkin kuukaudenkin jääkaapissa (ja varmasti käytetäänkin sitä ennen).
Helppoa ja hyvää. Kas tässä nyt sekä hummus että kannelisessa purkissa sitä itse tehtyä tahinia. Aion nauttia sitä myös Digestive keksien kanssa. On muuten aika herkullista. Kokeile vaikka!
Kommentteja? Oletko tehnyt tai teetkö itse tahinia? Hummustta?

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Kissa ulkoilee?

Aina välillä netsisä näkee niitä päivityksiä, kun joku kertoo miten joku vieras kissa on käynyt pihalla. Kuinka joku vieras kissa on aina ikkunan takana maukumassa ja jos ei se lähde niin päästän koirat irti! (Apua!) Jokin aika sitten joku laittoi netttiin kuvansa kissasta siinä toivossa, että se olisi nähty - kun oli jo kuukausi sitten kadonnut ja suru tietysti. Tekstissä kuitenkin sanottiin ihan normaalina juttuna, että "kissa ulkoilee päivisin". Tarvitseeko sitten ihmetellä, jos kissa on kadonnut?

Miten mua sitten voikin nyppiä tämmöset! Miten se kissa ulkoilee? Laittaako se saappaat jalkaansa eteisessä ja lähtee kävelylle lätäköiden yli kevyesti loikkien? Vai käyköhän se kenties kissakahvilassa latkimassa maitoa vai saako silityksiä ja silakoita kissalan kala-torilta? Ei. Se katti vain pistetään pihalle, koska se "ulkoilee" - halusi eli ei.

Ja toki kissa kesällä haluaa olla ulkona, kuka ei haluaisi nautttia lämmöstä ja perhosista nenän päällä? Kivahan siellä on nuuhkia tuulia ja nautiskella olostaan, selvä se. Tassutella minne nenä vie. Mähän siis rakastan kissoja, siitä ei ole kysymys. Mä en vaan pidä siitä miten ihmiset puolustelee sitä miksi kissojen pitää saada olla vapaana. Ne vaan ei kuulu luontoon vapaana liikkumaan - ihan sama kissalle onko se vapaana taajamassa tai maalla. Kylmä siellä tulee syksyllä. Tassuja paleltaa. Yhtälailla siellä voi olla ihmisiä, jotka loukuttaa, koska vaan inhoo kissoja tai autoja, joiden alle voi pieni kissa jäädä, kun ei sitä näe.

Ulkona on toki myös eläimiä, joista kissa on kiinnostunut. Vaikka kissa on niin söpö ja suloinen pikku mirri, mitä on kiva silitellä ja se siitä kehräten nauttiikin - ulkona linnun nähdessään siitä tulee salamana peto. Sen vaistot herää jostain selkäytimestä ja vaikka sillä olis masu täys mirrin murkinaa, se vaanii, hiipii, heiluttaa takaruumistaan saadakseen oikean hyppyasennon - ja loikkaa terävät kynnet ulkona! Pieni lintu jää avuttomana helposti sen terävien kynsien otteeseen ja heittää vinkuen henkensä. Ja keväällä niin käy sitten myös niille onnettomille linnunpoikasille, jotka pesässään odottavat sitä emoa, joka ei enää tule, ei enää ruoki. Piip Piip. -----

Mulla on tähän ehdotus! Eikä se edes maksa paljon! Voisiko sille kissalle laittaa kaulaan pienen kulkusen? Näin jouluaikaan niitä saa muutamalla kymmenellä sentillä pussillisen. Kun kaulassa olisi pieni tiuku siitä lähtee niin pieni ääni, ettei se kissaa hetkauta suuntaan eikä toiseen, mutta ne pienet linnut saa edes pienen mahdollisuuden, kun kuulevat hetkeä ennen kissan hyppyä sen tiu´un äänen. Miltäs kuulostaa? Meillä oli ainakin aina kissan valjaissa pieni tiuku - vaikka vain pihalla oli parin metrin narussa niin silti. Eikä se kissaa kyllä koskaan haitannut.

On toinenkin syy, miksei kissoja saisi pitää vapaana. Ikinä et voi tietää mille ikäville tarttuville taudeille se kissa siellä ulkona ollessaan saattaa altistua - ja tartuttaa sitten muutkin ulkona kulkiessaan. Kerronpa surullisen tarinan tästä.

Meidän rakas, maailman kiltein, ihanin ja suloisin kissa jouduttiin lopettamaan kesällä. Sydän on nurin ja itkettää vieläkin. Syy: kissan FIP eli eritttäin tarttuva vatsakalvontulehdus, virus, joka tarttuu muunmuassa pisaroista. Miten ihmeessä meidän kissa oli voinut sellaisen saada, kun oli sisäkissa ja vain narun päässä pihalla?? Muistelin, miten kerran muutama kuukausi aiemmin meidän kissa oli remmissä (niinkuin melkein jokaisena kauniina aamuna)  ulko-oven edessä, ovi haassa, kaikessa rauhassa sen vartin verran ja yhtäkkiä kuului ihan kauhea mouruna! Catfight! Juoksin ku hullu ovelle katsomaan! Eräs harmaa kolli, joka aina turkki takkusena ja hoitamatttomana oli liikkunut lähistöllä (vanhan mummon kissa, joka ei sitä saanut edes kiinni eikä välittänyt) oli tullut MEIDÄN pihalle, meidän kissan reviirille & käynyt kimppuun sähisemään ja raapimaan! Huh! Ajoin tietenkin sen pois ja otin kissan sisään. Eipä tullut mieleen, että saatttoi saada pisarasta kuoleman. Rakas pieni.

Mietin jälkeenpäin tulikohan se tartunta siltä? En saa koskaan tietää. Eikä se mitään auttaisi, enää. Kahdessa kuukaudessa meidän rakas kissa oli niin sairas, ettei mitään ollut enää tehtävissä - ja tämä on ensimmäinen kerta kun pystyn edes kirjottamaan tästä. Tosin - eipä ole sitäkään takkusta kissaakaan enää näkynyt eli ehkä vedin ihan oikean johtopäätäksen, sekin raukka koki kohtalonsa, Meillä on ihan hillittömän ikävä vieläkin meidän suloista kilttiä niin uskomattoman ihanaa ja rakasta kissaa. Ja mielettömän suuri suru siitä, että piti turhaan kuolla johinkin tarttuvaan tautiin. Kissamme säilyy silti aina meidän sydämessä, vaikkei se enää lähellä olekaan kuin muistoissa.

Olisin luonnollisesti iloinen kommentistasi. Mitä olet kissojen vapaana pitämisestä mieltä?

  

tiistai 8. marraskuuta 2016

Pohjaan palanut!

Piti yhtenä iltana tehdä nopea ruoka lapselle:ajattelin vain lämmittää pakastepinaattikeiton  kattilalla. En itse sitä kyllä syö, koska siinä on maitoa. Ja se maitohan palaa nätisti pohjaan... mä nimittäin onneton unohdin sen siihen! Kevyt epähuomio... Siitähän tulikin varsinainen pinaattiyllätys! Voih! Miten voi tehdä näin: ensin levy melkeen täysille ja sitten pihalle jotain nopeeta juttua tekemään ja jäinkin suustani kiinni melkein 10 minuutiksi! Voi apua! Arvaahan sen mikä kamala palaneen haju tuli ovella vastaan! Mun paras kattila!

Aika surullisen näköinen, eikö? Voi itku - pitääkö tuo nyt pois heittää? Kattila siis. Muistin jonkun kikkakolmosen mihin laitetaan soodaa ja lämmintä vettä, mutta totisesti tuo näytti niin mustaakin mustemmalta murjaanilta, etten uskonut soodan nyt auttavan. Nyt tarvittiin järeämpiä keinoja. Raaputtelin sitä ensin tuloksetta muovihaarukalla.
Jätin sitten kuumaa vetttä kattilan puolilleen ja huiskasin katttilan pohjalle konetiskiainetta aika reilusti, ehkä semmoset 4-5 ruokalusikallista. Annoin sen olla siinä sitten ihan rauhassa monta tuntia. Ennen kuin menin nukkumaan, kaadoin sen pois ja laitoin uuden satsin, joka sai muhia aamuun asti. Tommosta ällölillua.
En meinannu uskoa silmiäni aamulla: se muuten tepsi! Kattilan pohjasta lähti pieninä palasina mustaa mönjää raaputtamalla, Heitin ne kaikki taas pois ja toistin vielä kolmannen kerran ton käsittelyn.

Vähän pahaa teki - mutta lohduttauduin sillä, etten yleensä laita astianpesukoneeseen kuin vajaa 1 rkl sitä ainetta (enkä koskaan käytä niitä tablettaja, ne on aivan liian vahvoja ja aivan liian isoja! Puolikaskin riittäisi hyvin!) eli en niin hirveästi ympäristöä ehkä tuhonnut tämän myötä...
Lopuksi vielä otin tiskirätin ja hinkkasin sen avulla reunat vielä puhtaiksi. ja Vola! Katsokaa miten tää kattila taas kiiltää! Ihan mahtava juttu!
Pientä hienosäätöä enää ja koneeseen kuumenemaan vielä niin se on taas käyttövalmis! Tosin ei enää pinattikeitolle - en enää ikinä lämmitä mitään maitopohjaista tällä kattilalla - tai vielä parempi: ehkä mä opettelen nyt tekemään pinaattikeittoa ihan itse - eikä siihen muuten tule pisaraakaan lehmänmaitoa. Mutta jokatapauksessa - olin erittäin tyytyväinen lopputulokseeen!

Oliko tästä sulle mitään apua? Onko sulle joskus käynyt samallalailla?

tiistai 1. marraskuuta 2016

Mikä aihe blogissa kiinnostaa eniten?

Olen tässä mietinyt viime aikoina mistä kaikesta haluaisin blogata. Mistä te haluaisitte lukea? Luonnollisesti olettaen, että teksti olisi hyvää ja hauskaa luettavaa ja sellaisesta asiasta, joka aidosti kiinnostaa. Toki olisi ihan mahtavaa, että olisi paljon teitä lukijoita, jotka seuraa säännöllisesti tätä blogia. Ja silloin tietysti minun tulee tehdä säännöllisesti blogia.

Nyt Sinulla on hyvä tilaisuus avaa sanainen arkkusi ja vaikuttaa mikä tässä blogissa kiinnostaa? Mistä aiheesta haluaisit tietää lisää? Nyt saa heitellä ideoita kehiin! Mielikuvitusta ja ajatuksia! Laittakaa ihanat lukijat kommentteja tulemaan!

Sitä jotenkin miettii semmoisia asioita, ettei haluaisi kaikkea omasta elämästään tietenkään jakaa - no, en tarkoita kirjaimellisesti, mutten halua välttämättä kertoa kaikkea henkilökohtaistakaan. Toisaalta - ne asiat on lähellä sydäntä ja niistä tiedän. Ja niistä osaan kirjoittaa.

Voinhan mä tietysti kirjoittaa vaikka sadun menninkäisistä ja peikoista kuumassa viidakossa minne ne eksyi, kun putkahti väärästä kolosta ulos ja joutu rinnakkais menneisyyteen, heh, muttei se nyt ehkä palvele tätä blogia? Tai asvaltoinnin vaikeudesta lumisateessa, kun en kuitenkaan aiheesta ymmärrä muuta, kuin että kesäisin asvaltimiehet on ruskettuneita ja niillä hiki valuu selkää pitkin siinä hommassa:) Sillä ei kuitenkaan pitkälle pötkitä eli jätetään sekin aihe.

Nämä aiheet on tapetilla:

KONMARITUSTA JA KIERRÄTYSTÄ:
Tätä aihetta olen tässä pikkuhiljaa tehnyt. Tosin luvattoman vähän siitä ilmeisesti postannut. Kaappeja on tullut paljonkin läpikäytyä aihe kerrallaan ja pistettyä tavaroita kierrätykseen ja lahjoitukseen ihan urakalla - taas on menossa pri kassillista eteenpäin. Jotenkin vaan tuntuu, etten enää yksinkertaisesti halua täyttää kaappeja tavaroilla, joita ei käytetä tai ne ei tuo mulle mitään lisäarvoa - odottavat siellä onnetttomina jotain parempia päiviä, joiden tulemisesta herra yksin tietää... paljon onnellisempi olo tulee, kun saa pieneksi menneet vaatteet (ne kutistuneet, siis) annettua vaikka jollekin, joka niitä käyttää ja tarvitsee. Tai voihan niistä aina tehdä matonkuteita ja virkata...

HELENIN HEBULIT:
Voisin toki enemmänkin kirjoittaa arjasta mitä on olla totaaliyksinhuoltaja. Sen tuomasta yksinäisyydestä myös. Vapaailtojen olemattomuudesta ja sen merkityksestä. Unohtamatta tietenkin sitä suurta kiitollisuutta ja iloa olla äiti. Ja siitä voikin jotain siltaa pitkin kiivetä rooliin äiti/nainen, josta myös voisin helposti kirjoittaa artikkelin jos toisenkin. Kiinnostaisiko? Tässä muuten lasten eriarvoisesta kesäloman vietosta artikkeli, jos et ole vielä lukenut?

Työttömyys ja sen tuomat ikävät seurannaiset. Ystävät - ja mihin ne katosi? No ei onneksi kaikki! Ja miksi itsestä on tullut erakko, joka joskus (vaikka sosiaalinen olenkin) siirryn surutta toiselle puolelle katua katselemaan kadulle tippuneiden havunneulasten muotoja mielummin kuin tapaan satunnaistutun tietän hänen ensilauseen mitä kuuluun jälkeen: "no, jokos sä (luuseri) oot löytäny duunia"? ("Menisit nyt ees kaupan kassalle!") Monella kun on se yleiskäsitys, että muuten sitä vaan maataan sohvalla ja syljeskellään katoon. Not!

Kaikenlaiset epäoikeudenmukaiset rahaan liityvät takaisinperimiset yhteiskunnalta ja/tai tuomarin päätöksistä tuleet kuiluun putoamiset - heh, niissä mä oon ollu aika pätevä ja käynyt tosi syvällä. En toki suosittele sitä kenellekään. Niistä voisin kertoa tarinan jos toisenkin. Ehkä opiksi?

SITTEN VÄHÄN VEGAANISTA:
 
Vegaanius on kuitenkin sydäntä lähellä. Välillä oon aika hyvä kokkaamaankin. No, onhan tässä joutunut muutaman vuoden harjottelemaan, heh. Ja välillä leikkelen vähän muutakin - kuten tässä tänään siekaloin puoli peukaloa, kun hetkeksi katse herpaantui paprikan leikkaamisesta ja keraaminen veitsi hyökkäsi peukalon kimppuun tehden siihen aikamoisen haavan. No kokkausjuttuja on kiva postailla - haluatteko niitä nähdä? En kuitenkaan halua alkaa saarnaamaan (no joskus voi vähän vahingossa livetä) aiheesta vegaanius vai ei vaan tehdä hyväntuulisia helppoja reseptejä, joita olisi kiva kokeilla kotonakin. Kuten vaikka tämä puolukkainen resepti.

HAND MADE BY HELEN
tähän osastoon nyt liittyy yhtä lailla ompeluhommelit kuin vaikka satunnainen maalauspostaus - mitä ei taida vielä juurikaan olla ollut. Välillä tulee jotain diy-juttuja kehiteltyä. Ompelukone kuitenkin surisee aika ajoin keitttiön pöydällä ja jotain luomuksia siitä aina syntyy. Niistäkin on kiva tänne joskus postailla kuvia. Haluatteko niistä nähdä lisää? Tässä yksi aiempi postaus liittyen ompeluun ja hilloamiseen.


JA SOKERINA POHJALLA:
voisin joskus myös enemmänkin panautua aiheeseen henkinen kasvu ja tsemppaus. Luen valtavat määrät alan kirjallisuutta (mitä muuta mä lukisinkaan?) ja kuuntelen netistä ja youtubesta kaikenlaista, vain maailmankaikkeus rajana. Opiskelen itse jatkuvasti mm. ajatusten voimasta ja uskon vahvasti siihen, että se mitä/miten ajattelet vaikuttaa huomiseen jos ei jo tähän päivään. Ja huomisen lisäksi luomiseen. Että vaikutat itse siihen omaan elämääsi etkä ole vain joku, jolle tapahtuu asioita. Eikö? Elämässä on hyvä olla iloa ja naurua joka ikinen päivä, otsaa on turha rypistellä. Asioilla on tapana järjestyä - niillä ikävilläkin - ja vaikkei ne aina järjestyisikään kuten toivoo (kuten valitettavasti kuitenkin on myös käynyt) - niin taivas ei pudonnut niskaan kuitenkaan. Muuten, luen parhaillaan erästä englannin kielistä laitosta, jonka kääntämistä suomeksi olen harkinnut, ihan vakavasti siis. Se käsittelee nimenomaan sitä mitä ja miten puhumme itsellemme, alitajunnalle, keholle.

Minusta olisi tosi kiva kuulla mikä aihe kiinnnostaa - enhän tätä blogia vain itselleni tee vaan teille! Sana on vapaa. Olen kiitollinen ja iloinen kommenteistanne ja mistä toivoisitte saavanne lukea enemmän.


Nöyrin kiitokseni!