Luopumista ja irtipäästämistä

Tämä vuosi on paljolti ollut sitä. Luopumista ja irtipäästämistä. Monessakin mielessä. Mä olen tänä vuonna ensinnäkin käynyt kohta kaikki kaapit ja komerot läpi, varastoa myöten. Ollaan tässä asuttu vaan noin viisi vuotta, mutta kyllä sitä on kummasti kertynyt kamaa - puhumatttakaan siitä valtavasta määrästä, joka tuli mukana, kun muutettiin. Sillon ei ehtinyt tehdä mitään sorteerausta ja koska säilytystilaa on ollut, on ne vaan jonnekin survottu, odottamaan parempia päiviä. Nyt olen sekä konmarin innostamana että osin muista syistä käynyt tavaroita rankalla kädellä läpi.

Mä olin säästänyt lapseni piirustuksiakin varmaan 20cm pinon - eli aika monta arkkia paperia mahtui siihen... Hienojahan ne oli, toki! Jokaikinen! Tein silti niin, että katsoin sieltä vähän randomisti jotain parhaita, ja muuten otin suurimmasta osasta yksinkertaisesti valokuvia... Vinkki: lapsen piirustukset voisi valokuvauksen jälkeen käyttää ifolorin kautta ja tehdä niistä oman kivan kuvakansion! Ja antaa sen vaikka lahjaksi lapselle, muistoksi.

Nyt olen laittanut ihan surutta kassikaupalla kamaa roskiin, silponut paperia paperinkeräykseen, osan tavaroista myynyt ja suurin osa on mennyt kierrätyskeskukseen tai konttiin. Miten ihanan vapauttavaa se onkaan! Mitä ihmetttä sitä on hillonnut jotain vanhoja kuitteja esimerkiksi  - mä olin jo käynyt kaikki (mukamas) läpi ja kun toiseen kertaan sorteerasin, lähti kaikki kuitit ja laskut vuodelta 2007 ja 2008 - mihin mä niitäkin olin säästänyt? Tai jotain vanhoja työjuttuja, kuten nyt vaikka tämä kuvakin: olen hillonnut tätä  jo vuosia. Olin tuohon aikaan mainostoimistossa töissä ja käteni kuvattiin tähän kärkivaihdokki mainokseen - ja oih! Miten mulla onkaan ollut niin hyvinvoivat ja kauniit kynnet. Ja toi on siis A2 kokonen jullari!

Eilen lähti taas tämmönen kasa kamaa, onneksi ihana ystäväni tuli auttamaan viemisessä, jä nämä päätyi Konttiin. Sinne meni taas kenkiä, astioita, vaatetta, kankaita - no vaikka ja mitä. Hyvää tavaraa, jota ei vaan syystä tai toisesta enää tarvitse. Ehkä joku toinen tarvitsee? Ja meneepähän rahat sitten hyvään tarkoitukseen.

Irtipäästämistä on kyllä ollut myös ihmissuhteissa. Muutama monivuotinen ystävä jäi tänä vuonna pois - itseasiassa nämä jäi samassa nipussa: olimme kaikki kolme tunteneet toisemme jo nuoruudesta saakka, nyt he vain olivat yhdistyneet ja huomasin, ettei meillä ole mitään puhuttavaa enää. En silti sulkenut ovia kokonaan, vaikka kohtaaminen aika järkyttävä olikin. Ihmiset vain muuttuvat, joskus ei enää ole mitään sanottavaa toiselle tai ei vaan enää ymmärrä toisen tapaa toimia. Se on itseasiassa jossain kohti jopa vähän pelottavaa.

Samoin jäi tänä vuonna mun nk soulmate. Suuri Rakkaus. Mies, jonka kanssa vuosikausia pidetty yhteyttä, jonka takia sydämeni oli vuosia holdilla, kaipasi toisen lähelle - mutta eihän sitoutumiskammoisen kanssa seurustelu vain luonnistu. Mikä taakka lopulta putosi hartioilta, kun osasi luovuttaa, päästää lopullisesti irti. Että pystyi luovuttamaan, että ne kosimiset ja muut rakkaus/sä oot mun -höpinät ei koskaan kantaisi sen seuraavan päivän yli. Loppuitkujen jälkeen oli suuri helpotus saada se vihdoin pois. Lakata unohtamasta. Tehdä lopultakin piste (menee biisiin kun klikkaat) tälle suhteelle. Avata ovi jollekin toiselle, joka osaa arvostaa. Ja haluaa (!) rakentaa jotain yhteistä. Jälkeenpäin ajateltuna on ollut suoranaista hullutta tuhlata parhaat vuoteni ajattelemalla ja ikävöimällä ihmistä, joka ei koskaan halunnut jatkaa yhtä iltaa pidemmälle ajatuksiaan tai sydäntään kanssani, vaan jätti aina roikkumaan. Ei yksinoloon toista tarvita.

Samoin olen menettänyt muutaman sukulaisen, tai ovathan nuo elossa vielä, muttei pidetä mitään yhteyttä. Joskus se vain katoaa, se sukulaisuussuhde. Liikaa pahoja sanoja, ilkeyttä, välinpitämättömyyttä. Toisen syytttämistä omista teoista. Silloin on vain parempi pitää etäisyyttä kuin kokoajan pahottaa mielensä ja olla toisen sylkykuppina.

Tässä vuodessa on ollut muutenkin hurjat energiat. Paljon on tosiaan tapahtunut. Enkä nyt tarkoita vain omassa elämässäni. Muutoksia on vielä paljon tulossa, eikä vuosi vielä ole loppunut - eivätkä muutoksetkaan! Toivottavasti kuitenkin tulevat muutokset tuovat kaikkea hyvää ja onnellista tullessaan.

Onko sinulle tapahtunut jotain suuria muutoksia tänä vuonna? Haluatko kertoa niistä?