Aiheet ei kyllä lopu kesken. Enemmän mulla on yleensä runsaudenpula ja sitten en osaa päättää. Vaihtoehtoja on paljonkin. Olen vain jotenkin ajatellut, että aina haluaisin laittaa kuvia mukaan, ettei se pelkkä teksti riitä ja sitten sopivan haussa voi lähteä mopo käsistä ja aikaa tuhraantuu liikaa - onkin jo aika tehdä vaikka sapuskaa - ja homma jää. Energia suuntautuu johinkin sillä hetkellä tehtävään ja aihe jää muhimaan.
Ajatuksia voisi toki kirjoitella vaikka joka päivä - kaikesta mitä maailmalla tapahtuu ja mikä sydäntä koskettaa, lämmittää tai sattuu - ja jotenkin omaa elämää liippaa. Tai omasta elämästä totaaliyksinhuoltajana ja työttömänä, eipä sikäli, että sitä jaksaisin mainostaa saatikka tilannetta valittaa - siitäkin kuitenkin yhtä ja toista voisi kirjoittaa. Tarinoita elävästä elämästä. Esimerkiksi siitä, miksi koen, että työtön arvostetaan jotenkin alempiarvoisemmaksi ja jos töitä joku sattuu tarjoamaan niin ihan vain siitä ilosta pitää mennä vaikkei siitä palkkaa maksettaisikaan, vaikka työkokeiluun, tai muuten vain puoli-ilmaiseksi. Aiheesta työkokeiluun liitttyen voit lukea noita sanoja klikkaamalla lisää. On se eletttävä kuitenkin ja haluan maksaa itse laskuni kuten tähänkin asti. En hae mitään toimeentulotukia, joten aika niukilla mennään- mutta eipä ole suuret ne menotkaan, vähällä pärjätään. Eikä mulla ole siinä mitään valittamista. Ehkä jotain voisin auttaa ajatusten avaamisella kuitenkin.
Tai voisin kertoa miten moneen eri loukkuun elämän eri vaiheissa olen joutunut: sekä Kelan että muiden instanssien kanssa, ikäviin tekemisiin. Voisin toki kertoa vaikka miten exä sai aikoinaan juuri kultaisen kädenpuristuksen saaneena haettua itselleen nollalinjauksen muutamaksi vuodeksi vaikka olin työtön tai miten minua myöhemmin neuvottiin väärin ja sen takia jäi puolen vuoden lakisääteinen elatusmaksun perusosakin saamatta - eikä sitä koskaan ole maksettu takautuvastikaan. Tosin taautuvasti on yhtä sun toista - laittomastikin - peritty. Voisin myös avautua siitä, mitä tapahtui erään kammottavan kattoremontin aikana ja takia, jonka seurauksena minä jouduin - taas kerran - maksumieheksi ja tunnen sen vieläkin nahoissani- tai no, ainakin kukkarossani... Jokin paha karma varmaan, jonka olen toivottavasti saanut jo katkaistua. Toisaalta - en jaksaisi noita vanhoja asioita enää liikaa märehtiä. Eteenpäin elämässä mennään!
Tai kertoisinko siitä tunteestta, miten joskus tuntuu, että elämä valuu kuin hiekka sormien lomassa päivien tavallaan toistavan itseään - miten on hoidetttava kaikki asiat yksin eikä se aina ole niin mukavaa. Tosin oppiihan tässä tekemään erilaisia asioita, hyväksymään ja tekemään päätöksiä. Joskus kuitenkin jokin yksinkertainen juttu kuten valaisimen asentaminen jää ja nytkin on kaunis kristallikruununi jo pari viikkoa odottanu miten se kattoon lentäisi säkenöimään ja kaunista spektrin värejä valaisemaan. Kas, kun itsenäisyyden myötä olen on myös valitettavan huono pyytämään apua. Ja se tekemätön asia rassaa mieltä.
Tai miten mukavaa olisi useimminkin kuin joskus harvinaisina vapaailtoina käpertyä jonkun mukavan miehen kainaloon ja olla siinä turvassa, vahvojen käsivarsien suojassa, ihan vain hengitellä hiljaa ja hymyillä pimeydessä ja nauttia pienistä varastetuista hetkistä. Ja samaan aikaan tietäen, että hyvin ansaitsisin sen kaiken useimminkin - koska tiedän, etttä minulla on paljon annettavaa. Eipä silti - en välttämättä enää koskaan haluaisi asua miehen kanssa samassa osoitteessa kuitenkaan. Olen siihen liian itsenäinen ja nautin liikaa omasta tilastani. Käytännössä kuitenkin on vapaaillat olleet kortilla niin on aika haastavaa kenenkään kanssa mitään suhdetta kehittää millekään tasolle, kun ei seuraavasta vapaasta ole tietoakaan. Se riittäisi, että tietää, että on se joku siellä sydämessä - silloin se on aina lähellä, ajatuksen päässä.
Tai kirjoittaisinko siitä miten tykkään hölmöillä välillä: kuten nyt vaikka ostelin jotain kummallisia siemeniä e-baystä (laitan tästä varmaan myöh. postauksen) ja sitten möyhin niitä multaan ja odottelen innokkaana mitä sieltä kasvaa, jos mitään. Eilen kävin ekaa kertaa illalla ulkojumpassa ja kun tehtiin selällään liikkeitä, huvitin itseäni seuraamalla pilviä ja niiden muodostelmia ja näinkin pilvissä jäniksen, kissan ja lohikäärmeen. Elämä ei saa olla liian vakavaa! Mielikuvitus on elämän mannaa!
Tai kertoisinko siitä miten jokainen päivä tulisi elää syvää kiitollisuutta tuntien. Voisin kertoa jakaa jotain myös omasta henkisestä puolestani ja miten olen sitä polkua kulkenut. Itseasiassa tarkoitus on kirjoittaa yksi kirja, ehkä toinenkin. Pitää vaan saada se oma tila ja aika siihen - kaikki jonninjoutava mitä tänään syödään ja onko kissanhiekat putsattu ja tiskit tiskattu -osasto pois mielestä ja silmistä ja tilalle syvä flow tila. Ommm! Haaveissa on myös pitää kursseja tai webinaari. Voi! Aiheita keksin montakin! Olen jo aiemmin pitänyt tilaisuuksia aiheesta "miten rakastat itseäsi" tai "tee oma aarrekartta" ja "oma hyvinvoinisi"muutaman mainitakseni - itsensä kehittämisestä ja myös sisustamista voisin kertoa paljonkin.
Samoin olen juuri opiskellut lisää uskomuksista ja niiden merkityksestä elämäämme, miten emme edes tiedosta kaikkea syytä asioihin mitä teemme tai miksi niin teemme. Tähän on paljonkin työkaluja, mutta niistä kerron enemmän henkilökohaisesti, jos joku haluaa tulla työstämään omia uskomuksiaan ja muutamaan sitä kautta omaa elämäänsä paremmaksi. Kaikki ihmisen alitajuntaan ja korkeampaan tasoon liittyvä kuten enkelitkin - kiinnostaa myös tosi paljon. Enkeleistäkin voisin kirjoittaa muutaman sivun ja kertoa omakohtaisiakin juttuja, muttei tämä ehkä ole oikea foorumi siihen. Ja ehkä kuitenkin näistä asioista mielummin kertoo kasvotusten tai pidän yksittäistilaisuuden, jos ja kun kysyntää on.
Ja sitten kaikki harrastukset ja muut kuten maalaaminen, ompelu ja vegaaniset ruoat. Ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Eli olen pattitilanteessa. Mietin liikaa - kärsin siis nyt runsaudenpulasta ja ehkä vähän kesän fiiliksistäkin. Välillä käy niin, että jossain muualla ollessa - eikä tietenkään ole muistikirjaa mukana tai älyä nauhottaa - keksin sen aivan loistavan idean ja tekstikin tulee kuin nauhalta ja kun vihdoin pääsen koneelle, on pää ihan tyhjä. Jos teet jotain luovaa itse - käykö sulle koskaan niin?
Ja kaiken tämän sanottuani - tiedän, että itse luon kaiken todellisuuteni.
Olisin kiitollinen kommentistasi! Toivomuksia? Mikä kiinnostaa? Mistä haluaisit tietää lisää? Sana on vapaa, Kiitos!
