ihania omenia

Ah, olen niin onnellinen omenapuusta omalla pihalla! Ensimmäinen vuosi, kun tästä herkusta pääsee nauttimaan! Olen tehnyt jo muutaman omenapiirakan ja kehittelen kyllä reseptiä erilaiseen omppupiirakkaan, koska jotenkin se perinteinen omenalohko-osasto on jo vähän kuivunut juttu. Laitan sen myöhemmin.

Hillo sen sijaan on kaikkea muuta kuin kuivaa! Aikamoinen homma kyllä oli tehdä reilun litran verran hilloa, mutta uskoisin, että se hupenee pian parempiin suihin. Omenahilloahan voi laittaa vaikka paahtoleivän päälle marmeladina tai itse käytän sitä jatkuvasti kananmunan korvikkeena esimerkiksi pinaattilettutaikinassa.

Mutta se omenahillo. Ah.
Tarvitaan:
puusta pudonneita omenoita muutamia kiloja
tilkka vettä 
hillosokeria
sitruuna
puhtaita lasipurkkeja
ja tietysti hyvää mieltä

Sitä voisi tietysti omenaporalla poistaa siemenkodan, mutta totesin sen kuitenkin aika aikaa vieväksi ja itseasiassa aika raskaaksi, koska se kota pitää vielä niistä teristä saada jollain konstilla työnnettyä ulos ilman, että sormet hajoo - joten ihan töykeästi aloin pyörittelemään omput palasiksi. Tässä joutu sitten kyllä varomaan, ettei kynnet hajoo sekaan...

Aika hyvä kasa näitä tulikin. Olin kyllä aikamoinen hommeli, tosin aika raakalla kädellä leikkelin, jos oli yhtään madonreiän näköstä, niin pois vaan. Tänä vuonna omenia on sen verran paljon tullut, ettei tarvinnut sikäli säästellä. 

Koko hela kattilallinen näitä tulikin. Laitoin pohjalle vähän vettä - en tietysti mitannut sitä, kunhan vähän lorautin - olisikohan mennyt pari desiä? Sen verran, ettei omput pala vaan alkaa porisemaan, mielellän ihan miedolla lämmöllä.

Sattui olemaan sitruunaa niin puristin yhden sitruunanmehut mukaan. Se kirkastaa ja estää omenaa tummumasta niin paljon, käsittääkseni myös vielä purkissakin ollessaan. Mitään myrkkyjä en lisännyt - eli siis säilöntäaineita. Kun omenalohkot oli porissut reilun vartin (en tosin katellut aikaa) niin pistin taas zum-zum - koneen laulamaan, koska mä en tykkää semmosista epämääräisistä omenankuorilönteistä hillossa. Siis kuoria ei olisi tullut mieleenikään poistaa omista omenoista! Ja siinähän ne vitamiinit on juuri kuoren alla. Eli sitten lisäsin hillosokeria, laitoin ensin yhden mukillisen (kaikki tietää mistä mukeista kyse, vaikken kyseisiä kappaleita jonottanut) ja vielä vähän lisää eli ehkä nelisen desiä? Annoin sen vielä hetken muhia kattilalla, ei tarvitse kiehua. 

 

Aika ihanan näköistä ja ah, mikä tuoksu!

Mä tykkään, että lasipurkit on varmasti puhtaita kaikista pikkupöpöistä ennenkuin hilloan, joten laitan aina vielä pestyihin lasipurkkeihin hetkeksi keitettyä vettä. Joskus pentuna aina varoteltiin, että lasi hajoo, jos ei siihen laita vaikka lusikkaa, johon se kuumuus resonoituu, mutten ole viitsinyt eikä yhtään ole hajonnut. Vinkki: kannattaa laittaa uunikintaat käteen, kun kaadat veden pois!

 Tässä sitä nyt sitten on. Muutama purkillinen ihanaa itsetehtyä sitruunalla kirkastettua omenahilloa!

Aiot sitten kaataa hillon suoraan kattilasta (mikä on vähän hankalampaa) tai kauhoa, niin siinä käy kuitenkin niin, että rapatessa roiskuu. Vinkki: kannattaa putsata veteen kostutella talouspaperilla aikalailla välittömästi kaikki lasille roiskuneet pois - muuten ne jää ikävästi kiinni siihen.

Ai miten ihanaa! Tein nämä niin myöhään illalla, etten viitsinyt laittaa tulikuumina jääkaappiin saatikka jäädä notkumaan koko yöksi odottamaan niiden jäähtymistä, joten kippasin koriin ja oven ulkopuolelle. Ulkona on yöllä kuitenkin noin kymmenisen astetta,joten juuri sopiva ja aamulla ne voikin sitten hyvillä mielin siirtää jääkaappiin odottamaan herkuttelua.

Joko Sinä olet tehnyt omenahilloa? Olisi kiva kuulla oliko tästä reseptistä sinulle iloa!

Puutarhahommia

Ah, miten epätavallisen pitkä ja kuuma kesä onkaan ollut! Jokainen on varmaan saanut aimo annoksen punaisia neniä ja vedessä polskuttelua.  Mä olen lähinnä tehnyt tosi paljon pihatöitä ja tietysti muuten vain nauttinut auringosta.

Mutta onko kuumuus jo vähän liikaa? Kun mittari on jatkuvasti aamusta alkaen 30-35 astetta niin onhan se aika uuvuttavaa myös. Minusta ainakin välillä tuntuu, että joku on imenyt ne mehut pois, oli välillä vähän energiat vähissä - ei vaan jaksanut aina tehdä kaikkea mitä oli suunnitellut, kun on niin kuuma kokoajan. Puhumattakaan siitä ilmastonmuutoksesta. Koska sehän on tässä yksi iso syy - oletan. Sitä vain nautitaan lämmöstä, vaikkei aina tule miettineeksi mitä se suuressa mittakaavassa vaikuttaa ja  mistä johtuu. Tässä yksi linkki, ilmastonmuutoksesta.

Ostin kesän alussa puutarhasakset - ai miten kiva niillä onkaan napsaista oksa sieltä toinen täältä. Tosin musta kehittyi varsinainen puutarhan pikku tuholainen, kun oikein vauhtiin pääsin niiden kanssa.

Mä alotin yhtenä iltana "vähän" perkaamaan pensaita. Ei mikään ihan pikkuhomma, kun niille ei oltu tehty mitään varmaan viimeseen 10 vuoteen. Yli. Kannattaisi ihan joka vuosi ellei joka toinen vähän lyhennellä ja petrata, koska nää oli ainakin ihan villiintyneet. Sen sijaan, että olisi ollu tasaisen kaunis pensas, oli hillitön pöheikkö, joka levisi korkeutta ainakin kolme metriä ja leveyttä varmaan viisi. Ei muuta kuin sukeltamaan. Sinne vaan sisälle (ihan pokkana vaan bikinit päällä, koska muuten ei voinut olla) katkomaan niitä ranteen paksuisia oksia, jotka olikin jo pystyyn kuolleet.
Ehkä tästä kuvasta vähän saa selvää miten massiivisista oksista kyse:

Tässä tätä kasvustoa, joka sai nyt väistyä. Reippaasti kiinni vaan ja surutta poikki.

Tuli muuten omenapuukin ihan eri tavalla esille tuon kaiken valtavan pensasröykkiön tieltä. Tuli ilmaa ympärille. Ah, ihanaa. Omenapuukin saa hengittää.

 Hirveä homma oli kerätä kaikki  kasaan, näitä röykkiöitä oli varmaan kolme-neljä pitkin pihaa - ja huh, oli muuten todella kuumaa hommaa! Kyllä vesi maistui ja suihku teki hyvää ton jälkeen!

Vaikka - täytyy myöntää, että yhtenä iltana en osannut lopettaa (mä otan vielä noi, ja noi ja ...) ja silmissä rupesi jo sumenemaan, aloin nähdä pensaita kahtena kappaleena eikä auttanut, vaikka hieroin silmiä - ei se tietenkään siitä johtunut. (Onneksi ei mennyt tikkuja silmään, heh) Ei ollut sumua ilmassa, pelkkää kuumaa paahdetta vaan. Ahnehdin taas hommia enkä osannut lopettaa. Sitten tajusin kyllä,  ettei pyörtyminen ole kaukana enkä halua tähän tuupertua - kuka mut täältä pelastaa, jos kaadun risukasaan? Niinpä taapersin pois siitä, koitin huutaa lapselle, joka sisällä piuhat korvissa pelaamassa, että hei, tuotko mulle vettä! Tuntui, etten pysty astumaan askeltakaan kohta, voimat hupeni. Sain onneksi sen ison tuopillisen kylmää vettä, josta join osan ja loput kaadoin päälleni ja se auttoi. Pääsin lapsen avulla kömpimään sisälle, söin puol pakettia ballerina - keksejä, että verensokeri nousisi ja sitten kylmään suihkuun. Ja iltapalaa. Sinä iltana en enää mennyt pihalle. Tajusin, että olin unohtanut siinä kuumuudessa syödä hyvin ja juonutkin liian vähän. Ei niin.

Myöhemmin pihalle loikki pieni sammakko. Ehkä se olisi ollut se sadun prinssi, mutten tohtinut sitä suudella. Sitä prinssiä odotellessa :)

Miten sun kesä tai pihahommat on sujunut? Olisi kiva kuulla niistä!