Kuka pelkää työkokeilua?

Minä! Mulle lätkästiin eilen postista tämmönen lappu:

Eli että mitä hemmetttiä!!??
Eli olen varmaan onneton jossain puolivillaisessa höpöhöpö - keskustelussa maininnut tekeväni joskus käsitöitä omaksi ilokseni - niin nytkö sitten menisin tekemään niitä ihan työkseni - ja koska se on niin kivaa, siitähän ei tarvitse maksaa mitään - eihän? Tarjolla olisi "työkokeilua!" (Argh! Pelkkä sana saa ihon näppylöille!).

Voisiko joku Herra ministeriön Lain Laatija kertoa minulle ihmispoloiselle, että missä kohtaa ja kenen luvalla on tämä kummallinen laki runnottu läpi? (Multa ei ole taas mitään kysytty). Eihän tässä ole enää ihmisellä mitään ihmisarvoa - olet pohjasakkaa - varsinkin, jos olet jo jonkin aikaa ollut työttömänä.  Siinä kun pistit ne hanskat naulaan - sinne hujahti samalla aivotkin narikkaan. Kelpaat vain työkokeiluun.

Olin kerran juttelussa jossain näistä työkkärin virastoissa ja siellä oli paljon mamuja istuskelemassa kahvilla. Virkailija selitti, että heille opetetaan miten pitää joka aamu tulla tiettyyn aikaan paikalle ja olla siellä se sovitttu aika - eli opetellaan hissukseen töihin menoa. Ei tarvinu mitään töitä tehdä kyllä. Joku - varmaan työkokeilija? - siinä sivussa jutteli suomeksi mukavia niin kotouttaminen sujui sutjakammin. Ei siinä mitään. Ihan hyvä jutttu. Minun ei kyllä tarvitse enää aikuisena opetella sitä mitä se työnteko on - sitä on tullut tehtyä tässä jo jokunen vuosi aika menestyksellisestikin.

Olin niin närkästynyt, että soitin tuonne. Olin varmaan aika ikävä ihminen, kun kysyin, että oletko muuten miettinyt  itse että jos joutuisit työttömäksi olisitko valmis menemään ilmaiseksi töihin määräämättömäksi ajaksi? Sehän oli tietenkin irrelevantti kysymys, johon en odottanutkaan vastausta. Tässä nimenomaisessa työkokeilussa tarkoitus olisi ohjata maahanmuuttajataustaisia naisia. Kysyinkin  -miksi ihmeessä minun (tai  selkeästi jonkun muun onnettoman - anteeksi: työtttömän) - pitäisi mennä ilmaiseksi auttamaan heitä kutomaan ja ohjaamaan käsitöissä ja siinä sivussa juttelemaan mukavia? Oletan, että he saavat "kurssinsa" ajalta ilmaisen ruoan ja luultavasti matkatkin maksetaan. Siitä ei kannattanut keskustella. Tästähän maksetaan "kulukorvaus" 9€/päivä.  Eihän tässä sitten mitään hätää ole! Saa vielä ihan itse päättää maksaako sillä työmatkan vai lounaan - mitään palkkaa siitä ei jää. Se työn ilo - pussin pohjallako menen kauppaan ostamaan ruokaa? Ei. Kyllä tässä hommassa on  nyt jotain mätää...

Selitys on se, että työkokeilu on tilaisuus näyttää osaamisensa työnantajalle. Olenko mä halunnut näyttää jollekin, miten hyviä ketjusilmukoita mä osaan virkata!? Kysyin, mihin katosi vanha kunnon koeaika?  Eikö sen tarkoitus ole juuri se, että kumpikin osapuoli voi halutessaan sanoa/sanoutua irti 4 kk sisällä samantien, jos tarve vaatii. Saat silti siihen päivään sovitun palkan. Nyt työnantajan ei tarvitse sitoutua mihinkään! Vähän niinkuin se sitoutumiskammoinen sulhaskandidaatti  - jonka luo saat toki mennä yökylään, kunhan itse maksat matkasi ja viet tuliaisia mennessäsi (jotain muuta itsesi lisäksi)  etkä vahingossakaan kysele lähtiessäsi mitään! Varsinkaan, että seukataanko me nyt vai nähdäänkö toistaiseksi vai tehdäänkö jo peräti pidempiaikainen sopimus. Noup! Olet hiljaa etkä kysy mitään. Olet iloinen siitäkin hyvästä, että sait tulla edes käymään. Voin kertoa, ettei sekään muuten toimi.

Minua toki sivistettiin siitä, etten välttämättä pääse edes niin pitkälle, että pääsisin töihin asti, koska ei voi näyttää osaamista kuin työkokeilun kautta!  Etteikö töihin oteta muka kuin tämän sikamaisen porsaanreiän kautta! En minä ainakaan siitä halua kulkea! Työnantajallehan tämä on niin maan perusteellisen näppärä juttu. Hulluhan sitä koeaikaa käyttää, kun saa työntekijän ilmaiseksi! Mitä väliä! Missä on se työntekijän etu? Kuka siitä välittää? Piip Piip (ei kuulu...)

Omaan työuraani mahtuu monenlaista  ja vaikka nyt olenkin (tahtomattani ja olosuhteiden pakosta) ollut työtttömänä jo jonkin aikaa niin tarkoittaako se siis sitä, että kotona ollessa olen jotenkin menettänyt joka kuukausi tietyn määrän älykkyysosamäärästäni? Että ikäänkuin olen "unohtanut" miten töissä ollaan? Mitä siellä tehdään? Sivumennen sanottuna, kotona on muuten kaikenlaista hommaa ja sumplimista jos jonkinmoista, niistä ei vain maksetan mitään. Että kaikki se vuosia käytetyt myyntiosaamiset, äärimmäisen taitavaksi hiotut neuvottelutaidot, tarkka ihmistuntemus ja loistava asiakaspalvelu - puff! - se kaikki häviää kuin savuna ilmaan, kun joudut työttömäksi - enkä sitten kelpaa enää kuin mamuille virkkaamaan? Että katsotaan nyt, pysyykö ne puikot edes näpeissä enää? (Kaikki kunnia kädentaidoille, en sitä tarkoita. Nyt puhutaan siitä mistä se palkka tulee).

Ihan jo ajatuksena työkokeilu on todella alentavaa. Ja masentavaa. Ja ennenkaikkea ärsyttävää.

Olen muuten tästä aiheesta kirjoittanut jo aiemmin. Se artikkeli löytyy täältä

Ja kaiken tämän me hiljaa hyväksymme. Eihän se teistä ketään koske, ketkä ovat töissä ja nauttivat palkkaa joka kuukausi. Luulisi työnantajan kuitenkin ymmärtävän, että työtön nimenomaan tarvitsee sitä valuuttaa, jotta pääsisi pikkuhiljaa takaisin normielämään kiinni. Voisi ostaakin jotain mitä haluaa. Eikös se olisi ihan jokaisen etu?

Löysin muuten te-sivuilta tämmöisen linkin: määritelmä työkokeilusta - jossa on erikseen mainittu 4 syytä, jolloin työkokeilu olisi hyväksyttävissä - enkä kyllä täytä niistä ensimmäistäkään.

Eli: kohta 1) henkilöltä puuttuu ammatillinen koulutus tai suunnittelee alan vaihtoa - ööö: en ole halunnut käsityöammattilaiseksi. Sisustus ja myynti on enempi mun heiniä (ihan vink vink) Kohta 2) Yrittäjyys vaihtoehtona. Viittaan (kudotulla kintaalla) edelliseen. Kohta 3) Henkilö on ollut pois työmarkkinoilta työttömyyden tai lastenhoidon takia ja selvitetään onko osaaminen ajantasalla ja minkälaista tukea tarvitsee... En tarvitse työhön tukea... Toisaalta tää on aika kiero: ei tarkemmin selvitetä miten pitkä sen työttömyyden pitää olla. Riittääkö viikko? Ei ku työkokeilu jonon jatkoksi! Kohta 4) Henkilö on ollut toisen maan työmarkkinoilla... En ole ollut.

Lyhyesti: tämä haisee. Tarkoitus on siistiä työttömyystilastot ja siirtää työttömät tilastoista kuleksimasta ilmaiseksi työkokeilun piiriin? Sitten on hyvä paukutella henkseleitä miten on saatu työttömyys alenemaan, kun ihmiset on piilotettu ilmaistyön alle.

Käsi pystyyn! Kuinka moni nyt palkkaa nauttiva olisi valmis edes kuukauden tekemään hommia ilmaiseksi? Sitä minäkin. Tais pysyä kädet alhaalla.

Olisitko sinä valmis työkokeiluun? Vai menisitkö mielummin palkkatyöhön? Kerro ihmeessä!

Puolukka pyöri muffinsiin

Ihanaa syksyn aikaa! Pihlajanmarjapuut marjoja täynnään! Mites päin se nyt menikään muuten:  olen sitä mieltä, että jos pihlajanmarjoja on paljon, tulee luminen talvi, koska linnuille on silloin luonto järjestänyt jotain syötävää. Toiset taas sanoo, ettei se puu jaksa kantaa kahta taakkaa. Hmm.

No nyt sain ystävältä ihan omin pikku kätösin poimittuja puolukoita. Oih, miten kaunis ajatus! Kiitos! Pitihän niistä heti jotain kehitellä. Olin jo päivällä miettinyt, että voisin tehdä jonkun kuivakakun, johon laittaisin maapähkinää - sitä kun tuli purkki avattua eikä se oikein leivän päällä maistukaan, on se sen verran tuhtia. No, nyt sitten tein puolukka - kookosmuffinseja. No, tulihan sinne kyllä sitä maapähkinääkin. Kas näin:

Tarvitset taikinaan:

• 1 1/2 dl sokeria
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 150 gr keijua (sulatettuna)
• 1 1/2 dl kookosmaitoa

Sulata ensin rasva ja anna hetken jäähtyä. Vinkki: kaada toiseen kippoon hetkeksi niin jäähtyy nopeammin. Jos teet niin - jätä vajaa puoli desiä siitä pinnalle tulevaan sekoitukseen. Kuivat aineet sekoitetaan, lisää kookosmaito (jos purkista, muista hämmentää). Sekoita niin, että tasottuu ja lisää sitten sulatettu rasva joukkoon.

Voitele - jos tarpeen - muffinivuoat. Vinkki:  se käy kätevästi kun sipaiset pullasudilla kattilasta missä sulatit rasvan. Laita sitten jokaiseen pieneen vuokaan ruokalusikallinen tai kaksi taikinaa.

Pinnalle:

• 25g sitä sulatettua rasvaa
• 1/2 dl sokeria
• 1/2 dl siirappia 
• 1 dl kookoshiutaleita
• 1 tl vaniljasokeria

Täyte:

• 2-3 dl puolukoita
• maapähkinävoita

Sekoita sulatetun rasvan joukkkoon sokeri, siirappi, kookoshiutaleet ja vaniljasokeri. Ota pari pikkulusikkaa ja niitä käyttäen laita noin puolikas teelusikallinen (tai maun mukaan) maapähkinävoita muffinin keskelle. Sitten ripottele päälle puolukoita ja vielä kruunaa koko komeus pintaseoksella, jota voit laittaa lusikalla jokaiseen sen verran, kun hyvältä luulet maistuvan.

Nom nom. Ai miten näyttääkin jo herkulliselta. Tästä tuli itse asiassa aika kiva sekoitus. Sitten ei kun uuniin  - paista 200 asteessa noin 20 -30 minuuttia. Jos halut, voit laittaa vielä siivilän läpi tomusokeria päälle, kun laitat tarjolle. Mä lorautin vähän laiskasti haarukalla vatkattua Alpron vispattavaa soijakasvisrasva-sekoitusta (tai jotain sellasita). Ai että oli muuten namia!

Laitathan kommenttia miltä maistui - ihan jos itse teit tai tuliko edes vesi kielelle ajatellessa? 

Ja mites päin se pihlajanmarjajuttu meni sinusta?

Uudistusta maalaten

Mulle on tämmönen pieni laatikosto jostain aikojen saatossa kulkeutunut ja oon siitä tykännyt. Siitä alkoi jo maalit haalistumaan ja kattelin sitä pitkään, että tyyliin jotain tartteis tehrä...Sitten yhtenä päivänä otin ne akryylivärit ja maalasin tämän uusiksi. Eihän se iso homma ollut edes ja eikös vaan tullutkin vähän parempi?

Tuosta kuvasta näkee miten maali oli lähtenyt haalistumaan ja pois kokonaan.

 Eli suosittelen pientä modifiointia, jos jokin pieni asia kaipaa vähän maalausta ja huolenpitoa. Taas jaksaa katsella tuotakin pientä laatikostoa!

Onko sulla ollut joku vastaava pikku projekti, joka on vaan jäänyt odottamaan tekemistä? Kun miten sitten onkin aina mukava huomata, kun siihen hommaan ryhtyy, että eihän se niin iso juttu ollutkaan ja miten  hyvä mieli tuleekaan, kun saa homman hoidettua! 

Kiitos taas jos jaksat jonkin kommentin jättää!

Lahkeiden vääntö vai helppo kääntö

Joskus tulee ostettua housuja, joissa nyt vaan yksinkertaisesti on liian pitkät lahkeet. Tätä samaa lyhennysmetodia käytin kyllä jokin aika sitten, kun lyhensin kaverille muutamasta paidasta hihoja lyhemmiksi. Hän kyllä ihmetteli kovasti mitä hääräsin - heh - miksen vain leikannut niitä poikki ja sitten kääntänyt ja tehnyt uutta reunaa.  Noh, koska mä tein sen paljon helpommin. Jos et ole itse vielä tätä kikkaa käyttänyt, niin tässä se nyt on:

Ensin - jos nyt vaikka farkun lahkeista puhutaan - mitataan miten pitkäksi lahkeet haluaa. Tässä pitää muista huomioida se, että kun tuohon laittaa nupparit ja sen alta leikkaa pois, niin visioi mielessäsi se, että tuo valmis käänne käännetään lopulta tuohon ja näin ollen  lahkeesta tulee tässä tapauksessa noin about sentin pidempi.

Eli siis ompele ensin (ks seuraava kuva) siitä nupparien kohdalta ja sitten sen jälkeen vasta leikataan se ylimääräinen osa pois.

Kun olet ommellut, leikannut sen ylimääräisen kankaan siitä pois, niin sitten vain käännät näin näppärästi sen leikatun osan sinne sisäpuolelle ja vielä siitä päältä olisi hyvä ommella, jotta jäljestä tulee siistimpi.

Eli tässä vielä ommel tulee tähän päälle. Silloin jäljestä tulee siistimpi.

ja vola´. Kas tässä: valmiit, lyhennetyt farkkujen lahkeet. Ja varsinkin farkuissa, kun kangas on paksua muutenkin niin tämä helpottaa huomattavasti lyhennysprojektia. Eli ei kun ompelemaan!

Mitäs tykkkäsit tästä vinkistä vai oletko jo tehnyt juuri näin? Kirjoita ihmeessä kommenttisi!