Uusi kissanraapimispuu

Meidän vanha kissanraapimispuu ei ollut enää käyttökelpoinen. Se oli ensinnäkin liian lyhyt tähän huusholliin ja toisekseen muutenkin jo vähän elämää nähnyt. Siinä oli kyllä ihan fiksusti semmoinen teleskooppivarsi alhaalla, jolla pystyi säätelemään niin, että sen sai tiukasti katttoon kiinni - ainut vaan, että täällä katto oli 25 cm korkeammalla! Ajattelin kuitenkin käyttää siitä sen minkä voi uuteen.

Vähän käytettiin tässä myös lapsityövoimaa, eli ensin piti irrotella vanhoja, ripsaantuneita sisalnaruja pois. Sitten pohjalle tuli leikattua joku pieni puhdas räsymatto. 

Vinkkinä siihen maton leikkuuseen: ei kannata sitten leikata sitä maton kuteen suuntaisesti, niinkuin itse ensin hönttinä tein, koska se tietysti lähtee helposti purkautumaan, kun sitä kynsitään.

Valmista kuvaa en huomannut tähän vielä ottaa, mutta siis työjärjestys oli sellainen, että matto pingotetaan tiukasti kiinni ja naputellaan pienillä nauloilla niin, että ne jää sinne maton sisään ne nupit, ettei kissa satuta kynsiään siihen. Sitten kun mattoa on koko matkalta, tulee sisalnarun vuoro ja se kieputetaan tarkkaan ja tiukkaan ja solmitaan kiinni. Voi myös laittaa vähän liimaa, muttei tähän nyt laitettu. Tämä malli piti laittaa nyt lattialle nojaa vasten, koska tosiaan tuo pituus loppui kesken. Kyllä siinä silti taas vähän aikaa kelpaa rapsutella kynsiään ja oikoa jäseniään, pienen kissa-eläimen.

Onko teillä kissoilla joku raapimispuu vai mihin ne kynnet tulee teroitettua? 

Vieraan kielen opiskelu vs nettizombiet

Mä en sitten vaan tajua tätä. Ei putoa edes alitajuntaan. Miten ihmeessä koulussa opetetaan vierasta kieltä niin, että a) tekstikirjaan ei saa tehdä mitään merkintöjä ja varmaan juuri siitä syystä b) mitään tekstejä ei enää suomenneta. Eli säästetään. Whaat? Miksi sitten vaivautua ylipäätään opettamaan vierasta kieltä, jos se tehdään puolinaisesti ja vähän niinkuin vasemmalla kädellä?

Otetaan nyt vaikka saksa. Ei mikään kaikista helpoin kieli, muttei vaikeinkaan. Kuitenkin sanajärjestys on aikalailla erilainen kuin suomessa. Sanat ovat luonnollisesti ihan hebreaa, jos ei niitä opettele. Kun uusi kappale aloitetaan, se luetaan kerran tai kaksi saksaksi - ja that´s it - ei, anteeksi: und das ist es!  Sitten opettaja antaa läksyksi lukea sanat. Lukea sanat? Ei mitään puhetta siitä - siis mitään!  - että kääntäisi kappaleen sanat.  Ja miksei sitä tehdä yhdessä koulussa? No eipä tietenkään, koska kirjaan ei saa tehdä merkintöjä eikä ketään voi laittaa kirjoittamaan koko tekstiä vihkoon suomeksi. Sitäpaitsi, eihän sitä kaunokirjoitustakaan enää kukaan osaa, joten siihen kuluisi aivan liian kauan aikaakin...

Mitä tästä opimme? Jaa. Sen ainakin, että läksyt tulee tehtyä tosi nopeesti. Ei ole mitään  muuta, kuin pari tehtävää, joiden kanssa voi hetken hikoilla ja sitten lukee sen yhden sivun sanat, jos jaksaa ja siinäpä se. Kappaleen voi lukea toki, muttei siitä mitään ymmärrä. Miksi vaivautua? Sekä saksassa että vaikka nyt englannissakin on tosi paljon sanamuotoja ja erilaisia sanontoja, joita ei vain voi mitenkään tietää! Eikä ne kaikki tietenkään lue sanastossa.

Mä ratkaisin tän asian viime vuonna, kun rupesi tarpeeksi nyppimään se, ettei koulussa enää opeteta kieltä kunnolla, niin että otin kopiot joka hiivatin tekstisivusta. Sitten mä leikkasin, liimasin - ai anteeksi, ei tietenkään liimattu koulun kallisarvoisiin kirjoihin vaan laitoin sinarilla kiinni sivun päälle. Niihin sai kirjottaa sanat suomeksi.

Mutta luuletteko, että monikaan lapsi on innokas kääntämään itsekseen yhtään mitään kappaleita? No ei tietenkään! Eihän kukaan muukaan niin tee. Eikä se ole läksynä! Olen kritisoinut tätä asiaa myös koulussa ja kysellyt miksi enää lueta ja käännetä kappaleita - ei kuulemma ole tarvis eikä kirjoihin saa tehdä merkintöjä. Ja mä kun luulin, että koulussa ollaan siksi, että siellä opitaan jotain! Ei siksi, että kirjat pysyy siistinä.


En kyllä ymmärrä tätä. Miten paljon rahallisesti maksaisi se, että olisi se yksi toisen kielen kirja, jota yleensä luetaan vielä ainakin kaksi lukukautta - maksaako se kymmenen euroa/oppilas? Mä voisin vaikka sen lapselleni maksaa, jos koululla ei ole siihen rahaa - ja veikkaan, että aika moni muukin. Uskon, että se pieni investointi tulisi moninkerroin takaisin tulevaisuudessa.

Ja sittten kannattaa vielä suhteuttaa siihen, miten ostetaan kaikenmaailman neljänsadan euron tabletteja kouluun... järki hoi älä jätä. Ihan sama, ehkä mä oon sitten altmodisch -so what? Tolla vanhalla systeemillä ainakin oppi jotain!

Ja muuten - tuli tässä juuri taannoin viestiä wilmaan, että toisesta kotimaisesta pitää kirjan lisäksi ladata joku appsi, josta saa sanat! Siis mitä? Ettei sanoja ole enää kirjassa? Sanoman sivulla mainostetaan, miten kätevästi sanoja voi lukea vaikka bussissa kouluun mennessä.... mitä tapahtui kirjan lukemiselle? Miksi ihmeessä kaikki kirjat kadotetaan ja ihmisistä tehdään nettizombeja? Anteeks nyt vaan. En ymmärrä. Ja niin, se sovellus on vielä maksullinen, jos haluat jotain oppiakin. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta saatikka älypuhelimia. Tosin joissain kouluissa ihan yleisesti oletetaan/vaaditaan vanhempia investoimaan kännykät missä toimivat netit ja härpäkkeet. Eikös lähtökohtaisesti pitänyt tilanne olla se, ettei lapset olisi eriarvoisessa asemassa?

Mitä mieltä olet tästä koulun "edistyksellisestä" toiminnasta kielten opiskelun suhteen? Olisi kivaa kuulla muiden kommentteja. Kiitos! 

Tarvitseeko ekaluokkalainen älypuhelimen?

Voih - tämä putkahti vahingossa näin keväthangille - jutun olen kirjoittanut jo elokuussa ja se on jäänyt julkaisematta - no, kyllä tästä aiheesta voi silti juttua vääntää, heh. 

Monessa kodissa eletään heti kesän jälkeen jännityksen täyteisiä aikoja -pieni ekaluokkalainen aloittaa koulunsa. On hankittu reput ja kynät ja penaalit, varmasti myös monessa kodissa uusia kouluvaatteita ja kenkiä. Yksi listalla oleva on kuitenkin kyseenalainen: tarvitseeko ekaluokkalainen älypuhelinta? Älyä toki ja ehkä puhelintakin - mutta että älypuhelin?

Aiheesta on tietysti aina koulun alla paljonkin polemiikkia, puolesta ja vastaan. Jos operaattoreilta kysytään - tottakai pitää olla puhelin. Mitä aiemmin lapselle puhelin käteen annetaan; sitä enemmän niitä myydään - itseasiassa joskus näkee niitä vanhempia, jotka ovat 2-vuotiaille rattaissa antaneet oman älypuhelimensa, että lapsella olisi jotain näprättävää ja pysyisi hiljaa (?) - mitä en kyllä ymmärrä taas ollenkaan. Eikö ympäristössä ole tarpeeksi virikettä pienelle lapselle ja miksei aikuiset juttele lapsilleen? Ympärillä on mitä mielikuvituksellisin ja värikkäin maailma!

Ohessa linkki HS artikkeliin aiheesta. Itse olen kyllä sitä mieltä, että eka- (eikä kyllä tokakaan) luokkalainen tarvitse kouluun mitään puhelinta. Toki on varmasti hyvä saada lapsi kiinni koulun jälkeen, kysellä kuulumisia tai ihan vain tietääkseen, että lapsi on turvallisesti kotona (miksi ei olisi - harvemmin susi tulee ja syö matkalla?) Sen sijaan kotona voi tietenkin olla joku puhelin, jolla voi soitella milloin äiti tulee kotiin ja voiko mennä uuden ystävän kanssa ulos - mutta ei siihenkään tarvita netillä varustettua älypuhelinta.

Väitän, että koulun alettua lapsen elämään tulee paljon uusia asoita ja pikkuhiljaa vastuun opettelua - mihinkään niistä ei kuitenkaan kuulu netin käyttö. Mihin alakoululainen nettiä tarvitsee? Tutkiakseen jotain kummallisia, tajuttomia juttuja netistä? Tai eksyäkseen vahingossa sivuille, joille ei pitäisi ja jotka voivat aiheuttaa vaan hämminkiä pienen lapsen mielessä? Kun kukaan ei ole neuvomassa.

Turvallisuuden takia?
Väittäisin, että lapselle on jopa turvallisempaa tulla kotiin ilman sitä puhelinta - koska niitä lapsia, jotka ei näe eikä kuule mitään vaan tuijottavat vain sitä ruutua kävellessään - on tuolla liikenteessä jo aivan liikaa! Eikö ole turvallisempaa, että lapsi tulee kotiin kaikessa rauhassa ollen läsnä tilassa, jossa liikkuu: matka on uusi ja siinä voi olla muutama tienylitys, johon tarvitaan kaikki tarkkaavaisuus ja keskittyminen. Entä tarvitseeko lapsi puhelinta koulussa? No ei tietenkään, ei sieltä mihinkään soitella välitunnilla - ja jos jotain sattuisi sattumaan, koulun henkilökunta aikuisina ihmisinä varmasti asian hoitavat paremmin kuin 7-vuotias. Eli huolet pois  - lapsi on varmasti hyvissä käsissä koulussa ilman puhelintakin. (Miten me aikuiset pärjättiin?)

Hauskuus?
Lapset ovat uteliaita kuin pikkuapinat ympäristönsä suhteen  - ja niin pitää ollakin. Miksi emme anna lapsille sitä hetkeä kävellä rauhassa omia aikojaan koulusta kotiin niin, että matkalla voi jäädä ihmettelemään jotain polun kukkasta tai miten puut taipuvat kovassa tuulessa tai oravat taiteilevat siellä puiden oksilla? Kaikki tämä jää helposti näkemättä, jos pitää pitää puhelimesta kiinni - koska kädessähän se olisi, jos vaikka sattuisi äiti soittamaan, joko olet kotona ja lapsi pelkää, ettei ehdi muuten vastaamaan, jos ei se ole kokoajan käden ulottuvilla ja pitää kaivaa repusta. Entä sitten, kun tulee pakkanen? Puhelin ei enää toimi ja pienet kädet jäätyy?

Mihin 7-vuotias tarvitsee puhelinta?
Suosittelen lämpimästi, että kotona olisi joku puhelin, jolla lapsi voi soittaa koulun jälkeen -tosin useimmat ovat koulun jälkeen jossain iltapäivähoidossa eli ei kovin pitkää aikaa kotona, mutta ehkä sitten jos siihen vielä jää hetki aikaa olla yksin kotona? Senkin asian ajaa kuitenkin ihan normipuhelin - jolla voi: yllätys yllätys: soittaa! Ei siihen tarvita mitään monimutkaisia sovelluksia.

Mikä muuttuu?
Kun lapsi menee kouluun - melkein kaikki muuttuu! Koko lapsen elämähän saa ihan erilaisen moodin: koulu kaikkinensa on tietenkin uusi ja jännittävä, tulee uusia kavereita ja uusia asioita, kun opetellaan aakkosista lähtien asiat. Miten ihanaa onkaan tuo ekaluokkalaisen elämä - paljon uusia ihmeellisiä asioita! Siinä on tosi paljon sulateltavaa muutenkin, joten soisi sen kotimatkan kulkea omissa ajatuksissaan, kaikessa rauhassa kotimatkaa tutkaillen kotiin tai iltapäiväkerhoon mennen.

Mitä olet itse mieltä? Onko älypuhelimesta alakoululaisilla jotain älyä? Olisi kiva kuulla ajatuksiasi.

Voiko kotona hyytyä

Tuntuuko siltä, ettei aika riitä mihinkään? Että päivät hiipuu ja lapset vaatii kokoajan huomiota ja pitää tehdä yhtä ja toista ja juosta paikasta toiseen? Hmm. Mulla ei ole tota ongelmaa. Tavallaan.

Luin nimittäin yhden bloggauksen aiheesta, jossa äiti tuntee olevansa burn-outin partaalla kotona, kun pitää muistaa kaikki lasten kouluasiat ja viedä harrastuksiin ja leipoa koulun tilaisuuksiin ja pyykätä ja kuskata lapsia harrastuksiin ja mieskään ei ymmärrä, että on väsynyt väsynyt eikä vaan väsynyt. Huoh! Miten mä niin näen ton kaiken erilailla.

Suosittelen kaikille, joista tuntuu, että homma kaatuu niskaan olemaan vaikka viikko ilman sitä miestä ja vaikka ilman duuniakin. Sit sitä vaan pitää niinku ehtii tehdä kaikki ne hommelit. Eikä kyl tarvi miettiä sitä, onko lapsia kuskattava harrastuksesta toiseen, koska ei ole harrastuksia. Niin yksinkertaista.

Se on vaan joskus niin hupaisaa, kun aikuiset ihmiset soittelee kotiin kaupassa, et mitä piti ostaa - mä ostan sitä mitä tuntuu, et kaapista puuttuu ja tarvitaan. Teen kyllä monesti sen listan mitä tarvitaan ja yhtä usein unohdan sen sinne keittiön pöydälle, mut ei se haittaa - se on vaan positiivista, koska sitämyöten mä treenaan mun muistia. Pysyy muisti hyvänä.

Mä olen pahoillani, et mulla ei vaan riitä sympatiat tai empatiat siihen, että sulla on mies (ansaitseva) ja lapsen harrastukset hoidettavana ja duuni ja työauto ja kesälomat ja lakisääteiset, palkalliset joulupyhät ja Teneriffan matka kerran vuodessa kesämökkireissujen lisäksi - ja silti pitää valittaa miten on niin väsynyt ja puhki ja poikki. Oikeesti?

En mäkään oo valittanut, vaik ei oo mitään noista, hehe. Tai ehkä just siks.