Leipomuksia - ja joulukuusi

Tänä vuonna onnistuin siinä. En ole liiemmin stressannut joulua. En ole yksinkertaisesti jaksanut. Joulun ilo katosi valitettavasti muutamaksi vuodeksi erään ikävän välikohtauksen, josta jäi pitkäksi aikaa tosi paha mieli kaikille, takia, mutta se on jo mennyttä aikaa. Joulumieli oli vain kaivettava jostain esille. Ehkä parhaiten se tulee leipomalla joululeipomuksia ja kynttilöitä poltellessa; pidän enemmän joulurauhasta kuin joulustressistä. En ole rynninyt hulluna kaupoissa lahjoja ostelemass - en perusta siitä niinkään ja mielummin antaisinkin jotain mitä ei rahalla saa. Toki pari lahjaa on ja jopa itselleni ostin jotain tarpeellista ja laitoin pakettiin. Tuo on perua aiemmilta vuosilta; pitihän minunkin saada jotain, muutenhan en olisi ollut kiltti, jos äiti ei saa mitään jouluna - eihän se nyt käy. Ja mähän olen kiltti ympäri vuoden ;) - ja on mun lapsetkin toki. Rakastan kumpaakin ihan yli kaiken.

Nyt olen leiponut pariinkin otteeseen taatelikakkua - meidän perheen joulusuosikkia - tosin ne on kaikki menneet parempiin suihin ja viety muualle. Kohta menee uuniin joulun herkutteluun jäävä taatelikakku. En muuten ole niitä munia käyttänyt leivonnassa enää aikoihin - taatalikakkukaan ei niitä kaivannut. Tilalle tuli pari lusikallista omenahilloa, joka soseuttaa ja kiinteyttää - tosin enemmän se ehkä tuo makua. Olen huomannut tässä, että kananmunien käyttö leivonnassa on aikalailla turhaa - tosin pitäähän niillekin jotain käyttöä keksiä, kun niitä tipuista tehtaillaan kärrykaupalla ja rahaahan se tuo tuottajille. Mutta ei niitä leivonnassa tarvita.

Leivoin myös leipää, josta tälläkertaa tulee vaaleanpunaista! Käytin nimittäin punajuuren lientä taikinan liemenä - saa nähdä miltä se maistuu...

Hyvältä se maistui - tosi väri katosi jonnekin uunin höyryihin, eli menee varmasti kaupaksi lapsellekin, kun ei näytä niin oudolta.

En tiedä miksei sitä osaa koskaan lopettaa ajoissa - ehkä sitten vain pidän ruoanlaitosta ja leipomisesta? Nyt on nimittäin vielä uunissa muhimassa punajuurihernemureke. Ah mitkä ihanat tuoksut siitä lähteekään - laitan ehkä myöhemmin ohjeen, jos sitä kaipailette?

Joulukuusi on meillä perinteisesti koristeltu vasta jouluaattoaamuna. Nyt se oli tarkoitus tänään jo koristella ja sitten muistin, ettei meillä enää olekaan sitä jo 15 vuotta palvellutta tuuheaa muovikuusta, joka katosi toissavuonna. Annoin sen muuton yhteydessä toiselle henkilölle hetkeksi säilöttäväksi ja se oli jotenkin onnistuttu heitttämään pois. Nyyh. Tilalle ostamani on ihan onneton - kävin tänään vielä uudestaan kaiken leipomisen keskellä ostamassa parempaa vain todetakseni, ettei niitä enää ole. Siinä kadonneessa kuusessa oli oksia tosi tiuhaan rungon ympärillä ja jokainen alkoi ihan sieltä tyvestä - nykyisissä on ehkä 4-5 oksaa siinä pyörimässä ja jokaisessa 20cm tyhjää tilaa ennen niitä muutamia havunhaivenia... No, kai sitä pitää olla tyytyväinen, että joku on.

Siihen se on kuitenkin koristeet laitettava halusin eli en. Joulumieltä! No, ei anneta sen masentaa - tässä kuvassa kuitenkin siitä vanhasta kuuusesta pari kuvaa, koska koristelut jää huomiseen, kun uuni on ollut koko illan kuumana.

Ihanaa joulumieltä kaikille! Aina vouhotetaan siitä yhdessäolosta jouluna, mutta tässä ei kokoonpano paljon muutu, joten yhdessä ollaan niinkuin joka päivä. Kynttilät palaa, tonttusia näkyy istuskelemassa pöydän kulmalla ja ehkä ne jopa vähän vilkuttelee toisilleen, kun katselee muualle. Tai ainakin vinkkaa silmää. Ihana on kuitenkin hiljentyä jouluaattona rakkaiden pariin tietenkin ja iloita lapsen ilosta, kun ainakin yksi tai kaksi mieluista pakettia on odottamassa.

Ja joulu- ja tapaninpäivänä perinteisesti lueskellaan - nautin siitä jo etukäteen; kiireetttömistä hiljaisista nautinnollisista hetkistä. Niitä toivon sinulle myös.

Olisi kiva kuulla miten teidän jouluvalmistelut on sujuneet. Lämmintä joulumieltä! <3