Puutarhahommia

Ah, miten epätavallisen pitkä ja kuuma kesä onkaan ollut! Jokainen on varmaan saanut aimo annoksen punaisia neniä ja vedessä polskuttelua.  Mä olen lähinnä tehnyt tosi paljon pihatöitä ja tietysti muuten vain nauttinut auringosta.

Mutta onko kuumuus jo vähän liikaa? Kun mittari on jatkuvasti aamusta alkaen 30-35 astetta niin onhan se aika uuvuttavaa myös. Minusta ainakin välillä tuntuu, että joku on imenyt ne mehut pois, oli välillä vähän energiat vähissä - ei vaan jaksanut aina tehdä kaikkea mitä oli suunnitellut, kun on niin kuuma kokoajan. Puhumattakaan siitä ilmastonmuutoksesta. Koska sehän on tässä yksi iso syy - oletan. Sitä vain nautitaan lämmöstä, vaikkei aina tule miettineeksi mitä se suuressa mittakaavassa vaikuttaa ja  mistä johtuu. Tässä yksi linkki, ilmastonmuutoksesta.

Ostin kesän alussa puutarhasakset - ai miten kiva niillä onkaan napsaista oksa sieltä toinen täältä. Tosin musta kehittyi varsinainen puutarhan pikku tuholainen, kun oikein vauhtiin pääsin niiden kanssa.

Mä alotin yhtenä iltana "vähän" perkaamaan pensaita. Ei mikään ihan pikkuhomma, kun niille ei oltu tehty mitään varmaan viimeseen 10 vuoteen. Yli. Kannattaisi ihan joka vuosi ellei joka toinen vähän lyhennellä ja petrata, koska nää oli ainakin ihan villiintyneet. Sen sijaan, että olisi ollu tasaisen kaunis pensas, oli hillitön pöheikkö, joka levisi korkeutta ainakin kolme metriä ja leveyttä varmaan viisi. Ei muuta kuin sukeltamaan. Sinne vaan sisälle (ihan pokkana vaan bikinit päällä, koska muuten ei voinut olla) katkomaan niitä ranteen paksuisia oksia, jotka olikin jo pystyyn kuolleet.
Ehkä tästä kuvasta vähän saa selvää miten massiivisista oksista kyse:

Tässä tätä kasvustoa, joka sai nyt väistyä. Reippaasti kiinni vaan ja surutta poikki.

Tuli muuten omenapuukin ihan eri tavalla esille tuon kaiken valtavan pensasröykkiön tieltä. Tuli ilmaa ympärille. Ah, ihanaa. Omenapuukin saa hengittää.

 Hirveä homma oli kerätä kaikki  kasaan, näitä röykkiöitä oli varmaan kolme-neljä pitkin pihaa - ja huh, oli muuten todella kuumaa hommaa! Kyllä vesi maistui ja suihku teki hyvää ton jälkeen!

Vaikka - täytyy myöntää, että yhtenä iltana en osannut lopettaa (mä otan vielä noi, ja noi ja ...) ja silmissä rupesi jo sumenemaan, aloin nähdä pensaita kahtena kappaleena eikä auttanut, vaikka hieroin silmiä - ei se tietenkään siitä johtunut. (Onneksi ei mennyt tikkuja silmään, heh) Ei ollut sumua ilmassa, pelkkää kuumaa paahdetta vaan. Ahnehdin taas hommia enkä osannut lopettaa. Sitten tajusin kyllä,  ettei pyörtyminen ole kaukana enkä halua tähän tuupertua - kuka mut täältä pelastaa, jos kaadun risukasaan? Niinpä taapersin pois siitä, koitin huutaa lapselle, joka sisällä piuhat korvissa pelaamassa, että hei, tuotko mulle vettä! Tuntui, etten pysty astumaan askeltakaan kohta, voimat hupeni. Sain onneksi sen ison tuopillisen kylmää vettä, josta join osan ja loput kaadoin päälleni ja se auttoi. Pääsin lapsen avulla kömpimään sisälle, söin puol pakettia ballerina - keksejä, että verensokeri nousisi ja sitten kylmään suihkuun. Ja iltapalaa. Sinä iltana en enää mennyt pihalle. Tajusin, että olin unohtanut siinä kuumuudessa syödä hyvin ja juonutkin liian vähän. Ei niin.

Myöhemmin pihalle loikki pieni sammakko. Ehkä se olisi ollut se sadun prinssi, mutten tohtinut sitä suudella. Sitä prinssiä odotellessa :)

Miten sun kesä tai pihahommat on sujunut? Olisi kiva kuulla niistä!