Totaali-yh-osasto

Mun elämä pyörii pitkälti sen tosiasian keskellä, että olen yksinhuoltaja. Ja tarkemmin sanottuna: totaali-yh. Vaikkakin joissain facebook ryhmissä tai muissa keskusteluissa on harhaanjohtavasti ihmisillä, jotka siis kutsuvat itseään totaali-yh:ksi, semmoinen käsitys, että he ovat sitä vaikkakin seuraavassa lauseessa toteavat perheeseen kuuluvan nykyään uusi puoliso.

Mä en näen asiaa niin. Jos olen ollut pitkään työtön ja saan töitä - en julista kaikille olevani edelleen työtön. Tai jos vatsa on tyhjä, et oo viikkoon saanu ruokaa (aika epätod.näk.) ja saat vihdoin syödä vatsasi täyteen - eikö olisi loogisempaa iloita ja olla kiitollinen siitä tilanteesta eikä edelleen valittaa tyhjää vatsaansa? No, tästä voi siis päätellä lievän närkästymisen tuon sanan väärinkäyttöön.

Anyway. Jokainen taplaa tyylillään. Mulle se kuitenkin tarkoittaa sitä, että mä olen päävastuussa. Tai siis: yksin vastuussa. Kaikki päätökset teen vain ja ainoastaan minä. Minä myös vastaan niistä. Ei ole olemassa mitään toista vanhempaa, jota voisi konsultoida. Ja kuten yksinhuoltajilla monesti on se toinen puolisko siellä jossain ja hän säännöllisesti vaikka joka toinen vkl ottaa pesueen hoitaakseen - mulla ei sitä ole. Se on vaan tosiasia ja sen kanssa eletään. Eikä siinä mitään. Tää on mun elämää. Enkä mä tätä vaihtaisi mihinkään.

Monelle se on oma valinta olla ja tulla totaalisesti yksinhuoltajaksi. Tai puoliso on saattanut kuolla. Mun taustasta sen verran, että olen joskus sarkastisesti sanonutkin, että jos lapsen isä olisikin kuollut, olisi ollut paikka mihin mennä suremaan - nyt on vain alati hiipuva muisto miehestä, jonka kanssa olin joskus naimisissa ja joka kylmästi hylkäsi vähän vauvan syntymän jälkeen. Ja lopulta katosi kuin tuhka tuuleen. Eli olisi ollut helpompi lapselle käsittää miksi isi ei enää tule, että eikö hän enää rakasta? En enää jaksa mennä niihin vuosiin, se oli aika surullista valaa sitä uskoa ja luottamusta ja rakkautta lapselle ihmisestä, joka kylmästi katosi hänen elämästään sanaakaan sanomatta. Niistä on kuitenkin jo päästy yli. Eli todella tiedän mitä on hoitaa kaikki asiat yksin, totaalisesti. Ehkä osaan sillä saralla vaikka juuri sinua auttaa jotenkin?

Tällä kuitenkin on varmasti aiheeseen liittyviä juttuja - tai ehkä tämän pienen taustan tietäen on jotain ehkä hieman helpompi käsittää. En tiedä. Ollaan kuitenkin onnellisia ja kiitollisia elämästä ja lapsista. Minä olen ainakin <3