Negojen poistolla uutta energiaa

Huh! Onpahan viimeiset pari päivää mennyt järjestellessä kaappeja ja varsinkin tutkiessa mitä ne kaikki on aikojen saatossa syöneet. Ainakin valokuvia ja negoja löytyi aika monta laatikollista. Niinpä kävin vanhojen valokuvien kimppuun - enkä kyllä kovinkaan jäänyt haikailemaan vanhojen kuvien ja elämien tunnelmiin paitsi ehkä nyt siltä osin miten lapset on niin äkkiä kasvaneet. Vastahan ne oli pieniä suloisia pikkusia. No, sulosia ja rakkaita toki vieläkin, vaikkei niin pikkusia. Enimmäkseen jätin kuvat sikseen, mutta ne negat! Pikkuhiljaa aloin niitä saksimaan poikki...

Kävin jo aiemmin nämä läpi, pari kuukautta sitten. Tai niin luulin. Nyt tein sen uudestaan vähän rankemmalla kädellä. Kun valokuvia oli (toki kansioissaan suurin osa) noin kolmen banaatilaatikollisen verran ja negojakin jo yksi kokonainen, niin jotain piti tehdä. Otin siis ihan surutta - vaikka alussa hieman hirvitti - sakset käteen ja naps naps vaan, leikkasin surutta negat poikki. Enkä tiiraillut niitä valoa vasten. Sinne meni.

Mietin vain, että mitä ihmettä niitäkin on tullut viimeiset 20v. säilytettyä? Tuskin edes tietäisin mihin ne voisi viedä, jos jostain jonkun kuvan haluaisin? Ei ole enää mm. sitä Anttilan valokuvan palautuspistettä - ainiin, eihän muuten enää ole koko Anttilaa, heh. Niin se maailma muuttuu.

Kylläpäs kuitenkin tuli puhdistettu fiilis siihenkin kaappiin. Ja kummasti tilaa. Pitää vain tehdä tilaa uusille asioille elämässä. Uusille kokemuksille ja uusille kuvillekin! (Nyt ilman niitä negoja).

Nyt on tilaa uudelle energialle tulla elämäään, kun ei kaapit notku vanhoja paikalleen jämähtäneitä asioita. Toki niitä kuvia jäi vielä ihan riittävästi, vaikka sieltä täältä osan napsinkin heitettäväksi, kummallisimmat. Eniten varmaan harmittaa, kun niitä ei tule edes katsottua. Kuka jaksaa katsella jotain iänikuisia valokuvia, jos joskus kylään eksyisi? No, sillä ainakin pääsee vieraista nopeasti eroon,  heh, jos haluais. Eikä nykyään kukaan edes eksy kylään - asiat hoidetaan somessa tai puhelimitse. Harva tulee enää oven taakse. Onneksi muutama ihana ystävä vielä kuitenkin!

Suosittelen kuitenkin kuvien läpikäyntiä. Siinä tulee samalla mietittyä monta asiaa, miten yksi asia elämässä johti toiseen ja niin edelleen. Elämän virta kulkee kuvina.

Kiitos ja jätäthän kommentti. Joko olet itse käynyt vanhoja kuvia läpi?