Ystävänpäivä

Se on taas se päivä. Ystävänpäivä.

Eikö sitä voisi viettää vaikka joka päivä? Olla iloinen ja kiitollinen kaikista ihanista ystävistä, joita elämä on tielle tuonut ja joiden kanssa voi jakaa ilon hetkiä ja miksei draamaakin joskus.

Mistä tunnet hyvän ystävän? Mä listasin tähän muutaman asian: (ja nämä pätee tietysti kumpaankin suuntaan) mitä tulee ystävyydestä mieleen:

1. Ystävälle voi aina soittaa. Ei nyt ehkä keskellä yötä, mutta tiedät, että kun soitat, voit kertoa asiasi ilman selittelyä ja toinen ymmärtää.  Yleensä sen kuulee jo heti äänestä, jos toisella ei ole kaikki hyvin, vaikka monesti sitä koittaa ensin jutella niitä näitä (varsinkin, jos on kokenut jotain dramaattista tai surua, josta haluaa jutella ihan siksikin, että pystyisi puhumaan eikä alkaisi itkemään, jolloin jutusta ei tule mitään). Tiedät kuitenkin, että ystävä on olemassa. Ja hän on kiinnostunut sinun asioista.
2. Ystävä tukee sinua. Mikä sen ihanampaa, kuin voi toista vahvistaa ja tsempata eteenpäin. Yleensähän ne asiat kummasti avautuu jo ihan pelkästään, kun avaa suunsa ja sanoo asiat ääneen. Tiedät kuitenkin, että ystävän kanssa jutellessa maailma avartuu ja asiat selkiytyy. Jos on vielä samantyyppisiä kokemuksia tai elämäntilanne, on ystävän tuki korvaamaton.
3. Ystävä ei mollaa eikä hauku. Ei puhu sinusta pahaa selän takana. Yleensä sen huomaa siitä, jos ystävä puhuu paljon tai usein muista ystävistään tai tutuista jotain alentavaan sävyyn, hän luultavasti tekee niin sinustakin jollekin toiselle. Ei ainakaan kannata mennä siihen mukaan. Ei ystävän tehtävä ole haukkua sinua - vaikka olisikin jostain tekemisestäsi eri mieltä - voihan sitä toki ohjeistaa ja ehkä tiukoinkin, mielellään huumorilla höystetyin sanakääntein, vinkata miten asia hänestä voisi olla paremmin tai  tehdä toisin, muttei suoraan tarvitse olla ilkeä eikä ikävä. Tietenkään. Asiat voi ilmaista niin monella tavalla ja ystävyyteen kuuluu ystävällisyys, eikö?
4. Teillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Ja ystävä on myös kiinnostunut sinun asioista - ei niin, että haluaa tunkea nenänsä joka paikkaan ja utelee, vaan hienotunteisesti ja aidon kiinnostuneesti haluaa sinun parasta. Kyselee kuulumisia ja oikeasti myös kuuntelee mitä vastaat. Ihanaa on, kun tykätään jostain samoista asioista tai muuten vaan ollaan ns samalla aaltopituudella, jolloin puolesta sanasta ymmärtää mikä toisella on tai missä mennään. Minun mielestä ystävät kuitenkin auttavat toisiaan. Ei se ole keltään pois.
5. Ystävän kanssa voi ja saa pitää hauskaa! Tämä on minusta tosi tärkeä pointti. Mä en ainakaan jaksaisi mitään tuppisuita, joilla ei ole yhtään huumoria. Asiat voi aina nähdä niin monella tavalla ja on hienoa, jos asioissa (ei tietenkään aina) näkee myös sen iloisen, hauskan puolen. Ihanaa, jos omistaa ystävän, jonka kanssa voi hullutella! Ja ah, mikä sen ihanampaa kuin se, kun joskus saa nauraa niin, että on vedet silmissä ja vatsaa nipistää. Ystävän kanssa nauraminen on ihan parasta!
6. Yksi ehkä tärkein on luottamus. Se, että ilman kysymystä tai erikseen mainintaa tiedät, että voit luottaa ystävääsi. Että asiat, joita hän sinulle kertoo, pysyy sinun - ja vain sinun - tiedossa ja vice versa. Ja se, että hän ei käytä kertomiasi arkoja asioita sinua vastaan, koska se ei ole reilua. Joku on ehkä sitä mieltä, että se on hyväksi, ja pitää kertoa - mutta en ole samaa mieltä. Kyllä se Siperia opettaa muutenkin, ei ystävää tarvita siihen puun takaa selkään puukottamaan. Eikä olemaan ilkeä. Se rooli ei kuulu ystävälle. 
7. Ystävälle on aina aikaa! Ystävän kanssa tietenkin haluaa tehdä paljon asioita, olkoon ne sitten mitä tahansa - aina illanistujaisista sirkushevosajeluun ja kaikkea siltä väliltä. Se, että voi jakaa asioita ja saada uusia muistoja ystävän kanssa on ihan korvaamatonta. 
8. Ystävä auttaa eteenpäin elämässä. Jokainen meistä on ansainnut hyvän ystävän. Oletko sinä sellainen? Ja jos omistat edes yhden hyvän ystävän, ole kiitollinen. Mitä me olisimme ilman ystäviä? Aika yksinäisiä, veikkaan.
9. Jokainen meistä tarvitsee ystävän, hyvän sellaisen. Sitä voi itse miettiä minkälainen ystävä itse on. Oletko sellainen, kuin toivot toisen olevan? Oletko helposti lähestyttävissä - tavoitettavissa? Vai katoaako se ystävyys johonkin someen tai ajanpuutteeseen - eli käykö niin, että yhtäkkiä huomaa, ettei enää ole nähnyt ystävää pitkään aikaan, ei jutellut puhelimessa ja jossain satunnaisessa mesessä tuli sovittua, että nähdään kesällä - ja kun se kesä koittaa, tuleekin ne lomat (yllättäen) ja kaikki kyläreissut ja uimahössötykset ja eräänä kauniina kesäpäivänä huomaat lehtien kellastuneen ja kas, kesän vaihtuneen syksyyn ja syksyn pian siihen joulunjälkeiseen elämään. Eikä sitä kallista ystävää enää näy, ei kuulu. Silloin voi pysähtyä miettimään mitä tapahtui. Oliko se ystävä ensinkään, jos oli valmis katoamaan - ja jos oli -  miksei asialle tehdä jotain? Ystävyys ei, niinkuin mikään muukaan ihmissuhde, elä pelkällä pyhällä hengellä, ssen eteen täytyy tehdä töitä, nähdä vähän vaivaa ja antaa huolenpitoa, rakkautta ja aikaansa. Sen saa kyllä moninkerroin takaisin. Eli antaako sen unohduksen tapahtua vai haluaako eheyttää kenties korvaamattoman ystävyyssuhteen? Jos kukaan ei ole ketään loukannut verisesti tai käyttänyt henkistä tai muutakaan väkivaltaa ja ystävää edelleen kaipailee? Noh. Sitten pitää nostaa se kuuluisa luuri. Tai tehdä niinkuin joskus ennen: mennä ilmoittamatta oven taaksen kylään. Jos ystävää arvostaa. 

Joudun itse surukseni toteamaan, että on valitettavan monta ystävää jäänyt taakse, ihan kummallisista syistä tai ilman syytä ja joka kerta se kirpaisee yhtä syvältä sydämestä ja sattuu. Kun on toisen ihmisen kanssa jakanut niin paljon asioita ja ajatuksiaan, on aika alaston olo, kun se ystävyys äkkiä viedään eikä jäljelle jää mitään.

Siksi mä kannustan kaikkia arvostamaan ihan joka ikistä ystäväänsä.

Miettimään, onko ystävä sellainen, jonka kanssa (ei jolle) saa nauraa sydämensä kyllyydestä, johon voit luottaa ja joka on aidosti iloinen sun saavutuksista ja asioista, jotka on sulle tärkeitä eikä ole koskaan vahingoniloinen sua kohtaan. Ja ystävän pitää myös osata lohduttaa, kun on paha mieli. Sillä kuka lohduttaisi Nyytiä? Jos ei aito ystävä?

Sillä rakkaat ystävät ovat harvassa ja niistä kannattaa pitää kiinni kaksin käsin. Ja lämpimin sydämin.

Ihanaa ystävän päivää ihan jokaiselle ihanalle ystävälle ja ystävänpäivän halaus päälle, pus <3