tiistai 11. huhtikuuta 2017

Diagnoosi mitä en todellakaan halunnut

Noniin! Nyt se tapahtui! Sain sen diagnoosin mitä jo vähän epäilinkin. Astman.

Olen yli kaksi kuukautta kärsinyt yhä pahenevasta keuhkoyskästä. Hengitys vinkuu ja rohisee, keuhkoihin sattuu eikä pysty hengittämään kuin vähän kerrallaan - aika ahdistavaa siis. Tämä alkoi miltei heti, kun olimme muuttaneet. Kotiinhan tuli tosiaan jostain muualta tupakanhajut ja ruoankäryt ja kun olin moneen kertaan asiasta sanonut, vihdoin tuli joku tarkistamaan tilanteet ja totesi, että jaa, tänne ei tule ollenkaan korvaavaa ilmaa ulkoa. Aha? Eli siis se sama ilma, joka on vuosikausia pyörinyt rakenteissa ja ihmisten kodeissa ja on täys - luoja ties mitä - hiukkasia ja epäterveitä atomeja... pyörii meillekin jostain - kukaan ei tiedä mistä - ikäänkuin korvaavana, puhtaana ilmana. Hurr. Tuli melkeen inhonväristyksiä selkäpiihin.

Kirjoitin tästä aiheesta aiemmin täällä, jos haluat sen lukea.

No, asia korjattiin sikäli, että kahteen huoneeseen laitettiin ikkunakarmiin pieni räppänäsysteemi, josta tulee vähän raitista ilmaa sisään. Keittiöön ei voinut laittaa, koska sen ikkunan takana on parveke - ja sieltähän tulee tietenkin ihan livenä sitä tupakanhajua, savunkin kera, jos "hyvin" käy. Jäin vain mietttimään myöhemmin, että eihän tämä yhtälö nyt ihan toimi: hieno juttu, että vihdoin tulee raitista ilmaa korvaamaan sisäilmaa (!) mutta mutta: eikös nyt jotain unohtunut? Miksi ei etsitty ja tukittu sitä mistä se huono ja epäterve ilma tulee sisään? Se ei kiinnostanut eikä tiedetä tarkalleen tuleeko se putkista vai hormista vai sähköjohtojen takaa - vai mistä? Mitä sillä väliä, jos aistit ei toimi ja nenä tukossa ja keuhkot kasassa?  Eli se huono ilma mikrobeineen saa tulla siis rakennuksen uumenista sisään edelleen - pointti oli varmaan saada minut hiljaiseksi, koska nyt oli tehty uusi räppänä.

No, hiljaiseksi minut kyllä saatiinkin. Nimittäin olen tässä viime viikkoina yskinyt yöt päivät keuhkoja pihalla ja hengitys vinkuu niin, että pahaa tekee. Nenä on tukossa ja silmiä kirvelee. Äänikin miltei mennyt - tai ainakin, jos koitan sanoa viisi lausetta peräjälkeen niin yskänkohtaushan siitä tulee. Eli kyllä se hiljaiseksi vetää.

Täytyy samalla kritisoida paikallista terveyskeskusta. Lääkäriin oli kuukausien jonot ja sanoin jo soittaessa, että ehdottomasti pitää kuunnella keuhkot, nyt tuntuu sen verran pahalta. Sain ajan sairaanhoitajalle. Kun sitten olin tunnin odottanut vuoroani, pääsin sisään, sain neuvoksi ilmeisen patenttiratkaisun, jonka liukuhihnalla yskää valilttaville ihmisille voi antaa, jotta lähtevät pois siitä valittamasta - eli se meni näin: Mene apteekkiin. Ostat sieltä limaletkun (anteeksi minkä?) - he kyllä tietää! (lue: älä kuluta aikaa kyselemällä!)  Sittten puhallat siihen ja se irrottaa limaa keuhkorakkuloista. (Olinko epäillyt, että kauhkoissa on limaa? Millä röntgenkatseella sairaanhoitaja niin päätteli vain minua katsomalla?) Noniin, tässä on lasku, kiitos heido. Koko "hoitoon" meni 2 minuuttia.

Hain kiltisti sen letkun, koitin sitä pari kertaa ja lopetin täysin turhana. Ei mitään limaa ole mitä tulisi ja se vain yskitti entistä enemmän ja pahensi oloa. Soitin myöhemmin, etten ole kyllä maksamassa tuosta yhtään mitään. En saanut mitään apua. Selvisi, ettei täällä ole edes laskutusosastoa! Taivas varjele! Piti soittaman siihen samaan jonotusnumeroon. Olin jonossa 69. Kiva numero, muttei se nyt tässä kohtaa yhtään lämmittänyt. Kun sain jonkun kiinni, neuvotttiin laittamaan sähköpostia ihan toiseen instanssiin. Kolmen viikon kuluttua selvisi, että se oli hätäkeksitty - eikä kukaan siihen koskaan vastannutkaan. Mainittakoon, ettei summa päätä huimannut. Lähinnä alkoi nyppimään se, miten ihmisiä kohdellaan. Ihan periaatteesta ajattelin myös asian selvittää.

Lopulta soitin uudelleen... vaadin jonkun asiaa selvittämään ja soittamaan minulle. Tuli päätös: ei hyvitetä. Syy. Olen varannut sairaanhoitajan ja sairaanhoitajalla kävin. Tsissus! Ja kuka teki tämän päätöksen: Ylilääkäri! Arvatkaa laitoinko hänelle seikkaperäisen sähköpostin, että eikö hänellä oikeasti ole parempaa tekemistä, ylilääkärillä?

Koska kapinallinen minussa on herännyt, ehdotan seuraavaa: 
Olette ehkä huomanneet, että työttömiä on aika paljon? Kirjanpitotaitoinen ihminen varmasti mielissään ottaisi pestin hoitaakseen vaikka osa-aikaisesti. Palkkatuella ei kustannusia jäisi välttämätttä edes 1000€/kk. Työkokeilua en silti suosita. (Se on riistoa). Antakaa myös valtuudet käyttää harkintaa ja hyvittää alle 25€ laskut - kuten tämäkin vain oli. Suosittelen myös mietttimään ylilääkärille hänen arvonsa ja taitonsa sopivia lääkärin (!) tehtäviä, joisa hän oletettavasti nauttii kohtalaista palkkaakin, jolloin säästämällä hänen työaikaansa tärkeämpiin saa miltei ilmaiseksi yhden laskuttajan palkan hoidettua! Suutari pysyköön lestissään. Ottakaa samalla myös oma numero, johon voi soittaa suoraan laskutukseen! Miten helppoa! Ja hei - mikä parasta: tämä konsultaatio ei maksanut teille penniäkään! No, ehkä sen yhden hyvityksen. Kaikki muut, ne kalliimmat laskut maksan toki.

Ja nyt. Tuomiopäivä. Joudumme siis asumaan edelleen kodissa, jonka sisäilma on kaikkea muuta kuin puhdasta. Sain lääkkeeksi todella vahvat - ja erittäin kalliit - astmalääkkeet ja sen lisäksi sitä samaa avaavaa lääkettä, jota olen jo pari viikkoa lääkärille pääsyä odotellessa käyttänyt. Käytännössä öisin olen herännyt viimeistään joskus neljän aikoihin ja keitellyt teetä ja tsuppaillut itsekseni yskien hiljaisissa huoneissa ja muutaman kuuman kupillisen jälkeen koittanut vielä pari tuntia edes saada nukuttua. Sain PEF-testit kotiin tehtäväksi: arvo on ollut siellä 250-300 - eli jokainen, joka on PEF-testejä tehnyt tietää, miten ahdistava olo tuolloin on. kun jokainen hengenveto tuntuu olevan viimeinen pieni pihaus - miten sen konkreettisesti tuntee, että keuhkot on ihan muussina - ihan kuin palkeet, jotka on poljetttu 1/10 - osaan siitä mitä niiden kuuluisi olla mutta raskas paino painaa päällä ja yskiminen sattuu keuhkoihin ja vatsaan. Eikä tässä mitkään letkut auta!

Nyt on siis lääke saatu. Ei vielä yhtään helpota - ehkä parin päivän kuluttua, ehkä viikon?  Ehkä sitten, kun täältä päästään jonnekin muualle muuttamaan? En vain tiedä vielä milloin ja minne. Aika ahdistava ajatus.

Ja kokoajan, edelleen, alakerrassa saadaan polttaa kaksin käsin tupakkaa. Koska heitä ei voi estää  - eikä kukaan ole edes sanonut heille mitään. Ihan käsittämätöntä. Ja minä sain diagnoosin, jota en olisi ikinä halunnut.

Astma. Ahdistava sanakin. Mutta vielä mä tämän taistelen itsestäni pois. Kunhan tästä asunnosta pääsee eroon. Just wait and see.

Onko sulla ollut jotain erikoisia kokemuksia tähän liittyen? Ahistaako hengitys? Toivottavasti ei, mutta jos haluat avautua - ole hyvä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit valita myös nimetön-vaihtoehdon, mutta kiva olisi, jos jätät nimesi kommenttiin. Se näytetään heti hyväksynnän jälkeen. Kiitos!