Tässä vielä, jos et nähnyt tuota artikkelia aiheesta.
Kännykät ei minun mielestä muutenkaan edes kuulu kouluun. En ymmärrä miten ei lapsilla - varsinkaan alakoululaisilla - ole muuta tekemistä pihalla välkillä, kuin katsella videoita ja naputella whatsúppeja. Saattaa olla joku kesän kulahtanut futispallo pihalla pyörimässä, pari keinua. Muuten potkitaan seiniä? (Onneksi eivät toisiaan). Miten sitä ollaan niin kädetttömiä lasten kanssa?
Jos bussiin menet, on ihan jokaisella lapsella (melkein sillä rattaissa olevalla 2 vuotiaalla myös, että olisi hiljaa: (mutta mitä tapahtui pehmoleluille?) känny tai tabletti kädessä. Ja vaikka kaverukset istuisivat vierekkäin, keskenään. - keskustelevat he puhelinten näyttöjen välityksellä toisilleen. Jos istuin vieressä, koitan aina näyttää hyvää esimerkkiä kaivamalla itse jonkun kirjan, joita aina kanniskelen laukuissani, käteeni ja alan antaumuksella lukea sitä sen sijaan, että katsoisin mitä joku randomikaveri on päivittänyt faceen tai onko jotain sähköpostteja, joilla en sillä hetkellä tee yhtään mitään kuitenkaan. Pitää oppia olemaan siinä hetkessä, katsella maisemia. kuunnella omia ajatuksiaan.
Ehdotan, että pidetään kouluviikko ilman kännykkää vaikka Itsenäisyyspäivä-viikolla?
Kuka lähtee mukaan? Nyt kysyn tätä vanhemmilta, en lapsilta, huom!
Ja miten ei vanhemmat (muka) osaa lapsiaan kasvattaa niin, ettei lähdetä mukaan tommoseen hölmöilyyn. Pitäisikö käydä ihan perusteellinen keskustelu siitä miksi siellä koulussa oikein käydään ja mitä se opettaja siellä tekee - keitä varten hän siellä on? Eihän ne lapset pelikauppaan mennessäänkään ala puhallusputkella ampumaan herneitä myyjjän nenään, jos haluaa uuden pelin, vai? Jotain rotia.
Nykyajan älyuhelin on vähän niinkuin entisajan tuli. Huono isäntä, mutta hyvä renki.
Jäin miettimään miten vaikeeta oikeesti on ratkaista tämä yhtälö. Ei voi olla kovin vaikeeta. Jos kerran kouluun on mentävä puhelin kädessä/taskussa/repussa (keksin siihen vain yhden syyn: voi ilmoittaa kotiin vanhemmille, jos meneekin kaverilleen koulun jälkeen) niin miksei niitä kerätä heti koulupäivän aluksi johonkin vaikka opettajalla olevaan laatikkoon, johon jokainen laittaa omansa omalla nimellä varustetussa pussukassaan? Koko koulupäivän ajaksi eli ei mitään välituntihakemisia. Lapset ovat monet nimittäin jo aivan addiktoituneet puhelimiisa/nettiin. Tai vielä parempi: joku omilla nimillä varustettu lokerikko missä ne puhelimet on (ei ne siellä pulpetissa pysy kuitenkaan, sen kaikki tietää) ja koulun päätyttyä voisi jokainen hakea omansa. Tulisi siellä ulkonakin tehtyä jotain muuta, kuin näprättyä sormet kohmeessa puhelinta. Ja ehkä jopa se arvostus opettajaa kohtaan palaisi ja voisi kiinnostus aineita kohtaan lisääntyä, kun voisi keskittyä siihen mistä puhutaan eikä kokoajan tarvitsisi miettiä mitä vielä voisi salaa kuvata? Eli siis win-win situation.
Vai onko niin, ettei tuotakaan saa tehdä - koska eihän oppilaita saa enää kieltää mistään!?
Mitäs olet mieltä? Olisiko hyvä idea? Ilmoittaisitko lapsesi mukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit valita myös nimetön-vaihtoehdon, mutta kiva olisi, jos jätät nimesi kommenttiin. Se näytetään heti hyväksynnän jälkeen. Kiitos!