Entäs jos ei ole? Luin blogikirjoituksen johon pääset tästä ja siinä on pohdittu aihetta mitä köyhä lapsi tekee kesällä. Siitä innostuin kirjoittamaan samaisesta aiheesta, jota olen paljon miettinytkin. Ensinnäkin nyppii sanonta "köyhä lapsi" - anteeksi nyt vaan, ei se varmaan ole ollut kirjoittajan tarkoitus, vaan yleinen muoto puhua asiasta, mutta se, ettei perheellä ole varoja hienoihin lomiin ei tee lapsesta köyhää. Perheestä kylläkin. Vaikka käytännössä köyhän perheen lapsi on köyhä lapsi - kuulostaa tosi julmalta. Ja juu, on varmasti hiusten halkomista: käsitän käsitteellä, jos joku on "köyhä" niin silloin on mieleltään köyhä, vailla mielikuvitusta tai suuria ajatuksia ylipäätään, veltto, haluton.
Onhan sitä tietysti vaikka puistoja. Niissä on ilmaista toimintaa. Ja vielä jokunen vuosi sitten oli ilmainen lounas lapsille. Se oli monelle perheelle ihan älyttömän tärkeä juttu. Yksi huoli vähemmän, lapsi pääsi leikkimään puistoon ja sai jotain lämmintä syötävää. Sitten kaupunki poistin senkin. Suuresta vastustelusta huolimatta. Näin ainakin Espoossa. No, voihan siellä puistossa muuten olla.
Mietin tuota funktiota laittaa lapsi kesäsiirtolaan. Ideana varmasti ihan hyvä. Ainakin, jos haluaa tuupata lapset jonnekin jaloista pyörimästä kesällä ja vinkumasta "mulla ei ole mitään tekemistä" - marinaansa, kun jos ei vaan kertakaikkiaan voi tehdä kaikkea tai edes puoliakaan siitä mitä haluaisi!
Tiedän mistä puhun. Muistan oman lapsuuteni, jossa meidät lapset meiltä mitään kysymättä aina siirretttiin kesäisin kesäsiirtolaan. Siellähän sitten olit, halusit eli et. Onhan siellä tietenkin väkisinkin tutustuttava uusiin lapsiin, ruokaa sai säännöllisesti ja oli uintia ja muuta puuhaa. Ainut mitä hyvin kuitenkin muistan oli illat. Ne oli kaikista jännitttävimpiä, koska aina kun valot oli sammutettu ja nukkumaan menon aika, joku keksi alkaa kertoa kummitusjuttuja! Niitä sitte kuunneltiin peiton kulma pään päällä, käsi toisen korvan päällä, heh.
Mutta siis takaisin tähän päivään.
Tuossa toisessa kirjoituksessa lähinnä tarkoitettiin köyhällä lapselle perheitä, joissa on jotain mielenterveydellisiä tms ongelmia eikä kukaan muutenkaan jaksa mitään. No, en nyt ota kantaa siihen, koska oletettavasti siinä tapauksessa on jokin sosiaalitoimisto jo jollain lailla mukana kuvioissa ja sitä kautta luulisi ainakin jotain apua heltiävän.
On myös perheitä, joilla ei ole sitä tukiverkostoa eikä kaupungin apua. Jotkut on vaan pudonnut siitä kelkasta tai ei jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan ja pärjäävät omillaan, joten kuten. Toki aina lapsi voi mennä ulos, potkia kiviä, lähteä fillaroimaan korttelia ympäri, lueskella pihakeinussa, katsella pilvien kulkua taivaalla ja haaveilla (se on tärkeetä!), tehdä ristisanatehtäviä, lukea akkareita ja jännäreitä. Ei se välttämättä niin mene, että ulkomaan lomailu on se se ainut hyvä juttu! Eikä lomailu saa olla suorittamista. Lähinnä peräänkuuluttaisin enemmänkin sitä, ettei lapsi jää yksin, eikä varsinkaan (koko päiväksi) haahuilemaan, vaan on yhteistäkin, kivaa tekemistä. Ja se vaan tahtoo aina vähän maksaa. Se on tosi tärkeää, että saa vain olla. Monesti sitä kuitenkin siinä köyhässä perheessä varjostaa se seikka, ettei ole muuta mahdollisuutta, kuin vain olla.
Niiden, joilla on sitä rahaa, on helppo kritisoida, että miten niin ei muka voi tehdä mitään: kirjastot on auki koko kesän, rannalle pääsee ilmaiseksi ja on museoita ja bussilipun hinnalla voit käydä vaikka missä! Takapuoli ylös sohvalta ja menoksi! Hopi Hopi! Kentät on auki ja voi pelata pesistä. Voi toki, mutta sekin maksaa. Olisikin ihan valtavan hienoa, jos joku järkkäisi pesispäiviä lapsille - innostusta varmasti olisi, ja vielä jos se ei maksaisi mitään (no räpylät pitäisi tietenkin olla silloin omasta takaa, ja pallot, ja maila...) - ja kenttä, joka ei ole varattu.
Museoihin on sisäänpääsymaksu. Kirjastoon ei. Rannalle ei. Eikä puistoon. Rannalle pitää mielellään laittaa vähän evästä - ei niitä samoja mitä syötäisiin kotona muutenkin - vaan eri eväät. Kotona syötäisiin lämmin ruoka. Ainakin toivottavasti! Ja kaikki eivät viihdy kuuman auringon alla. Varsinkaan, jos ei lapsella ole kavereita, kun ne on siellä ulkomailla... ja jos joudut katsomaan rannalla muiden kisailua tulee vain entistä yksinäisempi olo.
No entäs sitten kalastus? Siihenkin tarvitaan vehkeet. Ja joku, joka lähtee mukaan. Bussilippu vaikkapa Espoosta Helsinkiin on tosi kallis - jos lapsen kanssa lähdet se on jo noin 15€ meno-paluu. Ei silloin enää käydä jäätelökioskilla ostamassa 3€ palloja/nuppi. Vaikka kuinka tekisi mieli.
Pieniä juttuja. Joskus kuitenkin tosi suuria. Ajatuksena kaunis laittaa lapset kesäsiirtolaan kesäksi, mutta mä kyllä mietin kävisikö siinä sitten niin, että se syventäisi entistä enemmän sitä kuilua rikkaiden ja köyhien välillä? Ja mitä ne vanhemmat tekee sillä aikaa? Jos on ongelmainen masentunut tai alkoholisoitunut vanhempi, ei lapsen poissaolo varmaan auttaisi siihen - käsittääkseni silloin ei olisi enää mitään syytä pysyä ns. skarppina. Vai mitä olette mieltä? Voisin kuvitella, että tuommoisessa tilanteessa se lapsi/lapset olisi se tekijä, jonka takia jaksaa. Tai mitäs mitä tuosta tiedän.
Mä jotenkin näkisin ratkaisuna mielummin lasten ja vanhempien yhteisen loman, jonkun tuetun yhteisen loman, vaikka vain muutaman päivän mittaisen, mutta sellaisen johon voisi yhdessä lähteä - saada niitä yhteisiä kokemuksia ja ehkä se tekisi hyvää sille vanhemmallekin hetki saada hengähtää päivittäisestä taakasta ja miettimisestä mitä ihmettä lapsille syöttää ja mitä ihmeen tekemistä keksii seuraavalle päivälle, jos rahat on ihan aikuisten oikeesti vähissä? Onhan jotain kirkon tai vastaavan lomia olemassa. Eri asia sitten kuka niihin hakee tai loppujen lopuksi pääsee.
Toivon kaikille ihanaa tulevaa kesää kuitenkin. Tasapuolisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit valita myös nimetön-vaihtoehdon, mutta kiva olisi, jos jätät nimesi kommenttiin. Se näytetään heti hyväksynnän jälkeen. Kiitos!