Enkä nyt puhu salilla nostelevien mustien miesten
papusta eli habasta - vaan ihan jostain muusta. Ja muuten, sanonpa myös, että musta musta on musta - eikä tummaihoinen. Mitäs mulatit ovat - tummaihoisia hekin? Eikä tämä ole millään pahalla sanottu. On kuitenkin ollut eri rotuja aikojen alusta. En vaan tajua pitääkö kaiken kanssa kikkailla. Tämä on mennyt niin kummalliseksi. Neekerinsuukot on mulle edelleen neekerinsuukkoja - ja niitä mä saatan ostaa tuliaisiksi jos satun Brunbergilla käymään -
ihan sama mitä siinä paketissa on pakotettu lukemaan jonkun viraston tai yksittäisen valittajan aikaansaamisen toimesta. Kuvaakin piti muokata: ei saa olla liian isot korvakorut, eikä liian paksut huulet. Mihin verrattuna? Eikä kaislahametta. Oikeesti? Missä maassa me oikeen asutaan? Ihmeellistä kaksinaismoralismia.
Miten näistä mustista pavuista lähtikin ajatus lentoon... Musta-Pekka on sentään saanut pitää nimensä (tai eikös se joskus ollut Jopi Jalkapuoli, mutta vaihtui jo vuosikymmeniä sitten). Sitävastoin Laku Pekka ei (saanut pitää nimeään).
Rakastin pienenä lukea Peppi Pitkätossun tarinoita, ja Peppi Pitkätossulla oli se ihana hevonen, Lilla Gubben -
ja isänsä Neekerikuningas - ja tulee mun tarinoissa ainakin olemaan: aina ja ikuisesti. Minusta on peräti kummallista miten kirjalijankaan kirjoittamaa tekstiä ei kunnioiteta eikä se ole ajan hampaalta suojassa - se taasen ei kiinnostane ketään jääkö näistä muutoksista jotain hampaankoloon...
Mutta mihin sitä seepra raidoistaan pääsisi? Eihän mustista pavuistakaan tule valkoisia, vaikka niitä kuinka keittäisi... vai hetkinen, tuleeko? Itse asiassa -
hassua kyllä - täällä näyttää olevan muutama valkoinen papu tai mustasta valkoiseksi värjäytynyt (eikös se luulisi menevän toisinpäin) papu mukana...
Eli
tänään siis keitetään papuja! Mustia papuja. Mä sitte pistin kokohela pussillisen samantien menemään - ehkä vähän turhan suureellisesti. Vähempikin olisi varmaan riittänyt. No samalla ne tossa menee. Hyvin porisee...
Eli meillä sitten syödäänkin mustapapupihvejä, mustapapukastiketta ja mustapapumuussia - heh, katsotaan nyt mitä tässä keksitään. Tosin tietysti ensin pussitan ja pakastan
kuin Elvi- täti Risto Räppääjässä ikään, eli eihän noita erkkikään yhdellä siemauksella syö, taivas varjelkoon! Onpahan tässä musta papu poikineen!
Kunhan keksin mitä näistä teen, laittelen tänne kuvia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit valita myös nimetön-vaihtoehdon, mutta kiva olisi, jos jätät nimesi kommenttiin. Se näytetään heti hyväksynnän jälkeen. Kiitos!