Kaunokirjoituksen katoaminen

Pidin tässä aamutuimaan pienoisen palopuheen aiheesta kaunokirjoitus. Mieti nyt. Kuka - tai ketkä - ja millä oikeudella - ovat päättäneet, että ei enää kirjoiteta kaunokirjoituksella? Ketä se palvelee? Miksi pitää kirjoittaa tyylittömillä tikkukirjaimilla - pelkillä suorilla viivoilla, jotka eivät kuvasta yhtään mitään, eivät ilmennä persoonallisuutta mitenkään?

Nykyisen opetuksen mukaan lapset tekevät aikamoisia harakanvarpaita - sekö persoonallista ja luovaa? Ei ole mitään eroa ykkösellä tai seiskalla, ei myöskään I ja l - kirjaimilla - eli äl ja ii; näyttävät ihan samoilta ilman mitään koukeroita.

Miksi meidän lapset opetetaan koulussa kulkemaan elämässä kuin hevoset laput silmillä?  Tietoa on, mutta sitä pimitetään. Koska tämähän tarkoittaa myös sitä, että tulevaisuudessa meidän lapset eivät pysty tutkimaan menneisyyttä. Ja juu - tiedän kyllä: elämää pitää elää eteenpäin eikä jäädä menneisyyteen. Nyt kuitenkin tarkoitan historiaa. Jos haluat vaikka tutkia sukututkimusta - ei mitään mahdollisuutta. Ne on niin koukeroista käsialaa, että kaunokirjoituksen osaavankin on vaikea - tosin mahdollista - niitä tulkita. Tai jos parinkymmenen vuoden kuluttua - kun kaikki nykypolven ja tästä eteenpäin tulevat lapset on opetettu tikkukirjaimiin -  jos he haluavat lukea jotain edellisten polvien kirjoituksia, päiväkirjoja (no ehkä ei niitä ole syytäkään....) tai muita muistiinpanoja, vaikka käsin kirjoitetttua testamenttia (!) - jos sellainen sattuisi mummon piirongin laatikosta löytymään - ei sitä osata lukea ja heitetään pois jonninjoutavana paperina!?

Miksi me suostutaan tähän? Kuinka moni oikeesti on sitä mieltä, että käsikirjoitus on täysin turhaa? Että koneella vain kirjoitetaan - ja sekin yhdellä sormella? Onko mitään aavistustakaan miten tämä kaikki vaikuttaa ihmisen psyykeen tai vähintäänkin mielikuvitukseen - tai sen puuttumiseen? Se kaikki selviää vasta ehkä kymmenen vuoden kuluttua- lapsemme ovat tässsä koekaniineina.

Mitä grafologit tekevät? Ovatko he katoava ammattikunta? Eihän heitä enää tarvita, jos kaikki on yhtä samanlaista viivaa. Eikö käsialasta voi päätellä myös symboliikkaa?

Toki varmaan edelleenkin voidaan tulkita sitä miten suurta tai pientä käsiala on, tai kumpaan suuntaan teksti kallistuu ja onko rivinvälit pieniä vai isoja - eli miten suhtaudut muihin ihmisiin yms. Silti. Väitän, että persoonallisuuden ilmentäminen katoaa kauniin koukeroisen tekstin myötä. Ja ei ole enää niitä "pusseja" (jjotka symbolisesti keräävät vaurautta) mitä tulee y, j, p - ja muista kirjaimista, jotka tekevät kaaren viivan alle. Eikä enää mitään hauskuutta kirjoittaa vaikkapa sanaa "lyijy" nopeasti, hah.

Btw - mennäänkö tässä sitä kohti, että kymmenen vuoden kuluttua ei tarvitse edes kirjoittaa mitään - eihän kohta ole pulpettejakaan, eikä kirjoja, eikä vihkoja.... ja samalla voidaan sitten alkaa dubbaamaan tv:n ohjelmat suomeksi - ei tarvitse sitten kääntäjien nähdä sitä vaivaa, että suomentavat. Ainiin! Mutta johan ne on korvattu niillä halvemmilla kääntäjillä kun ammattilaiset heitettiin pihalle. Ja sen kyllä huomaa.

Eniten minua surettaa se, että saan taistella tästä asiasta oman lapseni kanssa, joka on jo mieltänyt koulusta sen, ettei kaunokirjoitusta tarvitse mihinkään. Aion sen kyllä opettaa. Tämän kesän projekti. Jotain pitää keksiä, jotta siitä tulee kiva projekti.