Elämä kuljetti aalloilla liikoja kyselemättä. Silti sitkeästi kannatellen, vaikkakin välillä pää nipinnapin pinnalla - eteenpäin kuitenkin. Joskus aallot heittivät kuin märän rätin rannalle kuivumaan hetkeksi ja taas nappasivat mukaan aallokkoon, välillä lempeään keinuun, välillä suoraan myrskyn silmään - kulkemaan polkujaan ja piirtämättömiä veteen piirrettyjä viivojaan pitkin...
Osa sydämestä jäi kuitenkin jonnekin, tois(e)n sydämeen.
Se on hassua miten sitä vieläkin joskus tuntee polttavaa kaipuuta, vaikkei haluaisi. Koittaa kaikin tavoin unohtaa, koska ajatteleminen - sen kaiken mitä meillä olisi ollut (ja oli) - sattuu liikaa ja tiedän, ettei se enää tilannetta muuta. Jos nyt kaiken voisi tehdä toisin - tekisin. Montakin asiaa. Pitäisin kiinni. En pelkäisi. Enkä antaisi periksi. En silti kadu mitään. Hieman ristiriitaista....tiedän.
Siitä viisastuneena voinkin vain toivoa, että ihmiset yleensä ottaen kuuntelisivat sydämensä ääntä. Sitä mikä tekee onnelliseksi. Siis ONNELLISEKSI! Mikä olisi tärkeämpää? Kun olet itse onnellinen - säteilet hyvää oloa ja onnea muillekin. Mitä se sinulle on? Mikä tekee Sinut onnelliseksi? Perhe? Työ? Ystävät? Harrastus? Joku rakas ihminen? Jos hän: oletko kertonut tunteesi (riittävän usein) ja oletko hänen lähellään? Ja jos on niin onnellisesti käynyt että olet: oletko muistanut sanoa sen? Kertoa omalla tavallasi? Mitä toinen merkitsee? Kertoa miten tärkeitä läheiset ihmiset sinulle ovat?
Pieniä asioita, pieniä eleitä - se voi olla pieni kukka koiranulkoilutus-matkalta tuliaisena toiselle tai hänen sinulle lähettämänsä kirje, jota säilytät kuin sydämesi suurinta aarretta, piilossa piirongin laatikossa. Tai sinulle lähettämänsä kaunis laulu; muisto tai se suuri merkitys, se kauneus jonka kappale soidessaan sydämeesi tuo - tiedät toisen valinneen sen juuri Sinulle, rakkaudella.
Me ihmiset ollaan hassuja - sitä miettii, jos jonkun kiinnostavan ihmisen tapaa, että eihän sitä nyt voi sanoa jotain mitä se siitäkin ajattelisi - tai pyytää jonnekin, pitää odottaa, että toinen älyää... jne. Eikö olisi vain helpompi toimia - kun koskaan ei tiedä monta päivää tai vuotta kullakin meistä on jäljellä? (paraskin sanomaan, kun en itsekään nyt juuri toimi noin, haha)
On aina ihanaa, kun joku viettää hääpäiväänsä - vuosikausia yhdessä olleena. Voin vain olla onnellinen toisten puolesta. Miten suuri Onni ja rikkaus se onkaan: rakkaan ihmisen läheisyys ja tuki elämän aallokoissa. Miten mahtavaa, kun on joku, johon voi luottaa täysin ja kertoa synkimmät salaisuutensa eikä toinen ivaa sinua mitenkään. Ja vaikka siihenkin mahtuu myös huonoja aikoja, tietoisuus siitä että se kantaa ja kestää - pitää pinnalla. Mikä onni onkaan ihmiselle suotu Rakkaus! pus pus kaikille teille onnellisille!
En myöskään lakkaa ihmettelemästä ihmisiä, jotka vuosikausia ovat yhdessä vain, koska eivät osaa erota. Minusta se on outoa. Silloin tuntuu, etteivät he välttämättä arvosta elämää yleensä. Eivät omaa eivätkä toisen, kun jäävät paikoilleen, vaikkeivat koe saavansa sitä turvaa ja hellyyttä mitä kaipaisivat. Toivon paljon rohkeutta ja viisautta heille kaikille. Tiedän toki, ettei se käy noin vain.
Ja minä sitten? Mitäkö minä tiedän? No, paljonkin - ja en mitään. Suuri Elämä on kuljettanut. Olen saanut paljon rakkautta aikoinani kokea minäkin, kiitos siitä. Ei ne asiat tänne sen enempää luonnollisesti kuulu, mutta arvostan kyllä kaikkia pitkiä suhteita, mitä olen saanut osakseni - jokaisesta olen jotain oppinut. Ja toivottavasti myös jotain antanut itsestäni. Ja jos joskus vielä saan kokea sen iloa kuplivan rakastumisen fiiliksen - ja varsinkin syvän rakastamisen riemun - tiedän kyllä miten pitää toisesta kiinni: hellän lempeästi mutta kuitenkin tiukasti - ei pidä antaa liian pitkää narua, jottei tuuli vie toisaalle ja riko herkkää tunnetta. Ei saa kuitenkaan sitoa ketään. En itsekään haluaisi sitä. Toiseen pitää voida luottaa. Eikö?
Ja hyvä tässä on olla näinkin - vaikkei mitään ihanaa tajunnan räjäyttävää parisuhdetta nyt olekaan. Olen silti ihan onnellinen. Ja koen toisenlaista suurta rakkautta ja tyytyväisyyttä (elämän täyteyttä) ollessani äiti lapsilleni - saan lapsista voimaa ja iloa joka ainoa päivä ja olen heistä äärettömään kiitollinen ja onnellinen. Nimenomaan: onnellinen.
Koska: nothing else matters
Toivon Sinulle paljon rakkautta ja onnellisuutta elämääsi <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit valita myös nimetön-vaihtoehdon, mutta kiva olisi, jos jätät nimesi kommenttiin. Se näytetään heti hyväksynnän jälkeen. Kiitos!